Leinosen Sepon 60-v juhlajuoksuun Lohjan urheilukentälle kokoontui lauantaina suurin osa suomalaisista ultrajuoksun harrastajista. Myös Kreikasta, Japanista ja Virosta oli saapunut Sepon juoksuystäviä paikalle. Seppoa onniteltiin ja lahjottiin kovasti. Kuopiolaisten tuliaisena hänelle luovutettiin kalakukko. Asiaan kuuluva onnittelulaulukin laulettiin ennen starttia. Sää ei ollut aivan optimaalinen, mutta ei kuitenkaan niin paha mitä sääennusteet paria päivää aikaisemmin lupailivat. Oma juoksuni jäi huoltajan rooliin ja tietenkin se harmitti kovasti. Juuri tässä tapahtumassa olisin halunnut juosta, mutta ei mahda mitään, itsepä olen tilanteeni aiheuttanut. Tunnelma huoltopuolellakin oli kuitenkin ultraleppoisa, joten päivästä tuli ihan mukava ilman juoksuaskeltakaan.

Veikkailin ennen juoksua että Hyppölän Teron viime keväänä Kuopiossa juostua Suomen ennätystä 81,229 km ei rikota, mutta olin kuitenkin väärässä. FMR:n Jyrki Kukko intoutui hurjaan vauhtiin ja kuuden tunnin juoksun jälkeen uusiksi SE-lukemiksi kirjattiin 81,925 km. Myös naisten SE päivitettiin uusiksi Tarja Antellin toimesta. Lisäksi monet juoksivat omia ennätyksiään, mm. kuopiolainen ultrapariskunta. Ystävyysultran tulokset.

Legendaa onniteltiin kalakukko tuliaisena (kuva Ritva Manninen)

Päivänsankari lähdössä piikkipaikalla (kuva Ritva Manninen)

Paljon Spartathlon kokemusta. Vasemmalta Ari Päivinen, Seppo Leinonen, Ari Mustala ja Marios Fournaris

Naisten kolmonen Tuula Ahlholm. Voittaja Tarja Antell ja kakkonen Teija Honkonen eivät ehtineet palkintopallille.

Miesten kolmonen Juha Hietanen, SE-mies Jyrki Kukko ja kakkonen Tapio Talvitie (kuva Ritva Manninen)

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Bornholm DNS

Keskiviikkona putkahti sähköpostiini viesti Cimber Sterlingin konkurssista. Bornholmin reissumme viimeinen väli Kööpenhamina- Bornholm oli tarkoitus lentää Cimberillä, mutta koska tämä peruttiin, SAS tarjosi koko buukkauksesta Kuopiosta lähtien rahoja takaisin. Kun juoksuun osallistuminen ehdittiin määräajassa perua ja vielä majoituksestakin luvattiin rahat takaisin, asia oli selvä, Bornholmiin ei lähdetä ollenkaan. Kerrankin lentoyhtiön konkurssi sattui sopivaan saumaan. Nyt vaan parannellaan paikat kuntoon ja mietitään mahdollisia tulevia kisoja uudella innolla. Täältä tullaan vielä… 

Huhtikuussa juoksua tuli yhteensä 335 km. Tavoite oli eri sataluvulla, mutta loppukuukauden muuttokiireet veivät aikaa niin paljon että enempään ei ehtinyt. Muutto sujui hyvin, mutta aiheutti silti eriskummallisessa luonteessani työkiireiden ohella hieman stressiä. Tavarat löysivät kuitenkin paikkansa ja oli aika ruveta keskittymään Lohjan 6 h ja Bornholmin 24 h kisoihin.

Toukokuu alkoi hyvin ja viime lauantainen 33 km lenkki räntäsateessa tuntui nautinnolliselta. Illalla vanha vaiva kuitenkin nosti päätään ja pitkäksi venähtänyt kapakkareissu päättyi äkkipysäykseen. Mitä sitten tapahtui, voin kiertelemättä sanoa ettei ole tarkkaa kuvaa. Hölmöily harmittaa ja morkkistakin on ollut aivan riittävästi. Pari päivää kärvistelin, mutta tänään luonto antoi periksi mennä lääkäriin. Röntgenkuva paljasti aavistellun diagnoosin – kylkiluu on murtunut. Murtuneen kylkiluun kanssa voi elää lähes normaalisti, mutta niin kipeä se kuitenkin on, että juokseminen on mahdotonta.

Pitää tämän alakulon keskellä antaa taas arvostusta huoltaja - avopuolisolleni. Helenan mukaan itsesyytöksiin ei ole aihetta ja saadaan olla onnellisia, ettei kuitenkaan käynyt pahemmin. Näinhän se tietenkin on ja olisihan se räntäsadelenkki voinut jäädä viimeisekseni.

Leinosen Sepon juhlajuoksu tulee olemaan niin hieno tapahtuma, etten mistään hinnasta halua jäädä tunnelmasta paitsi. Sepolle laitoinkin viestiä että olen Lohjalla nyt sitten huoltohommissa. Lääkärin mukaan kylkiluun paraneminen kestää noin kuukauden. Bornholmin starttiin on 32 yötä. Näitä huonoja valmistautumisia on minulla ollut ennenkin, mutta nyt tuli pohjanoteeraus. Oppisikohan joskus…

Maaliskuu alkoi varsin nihkeästi. Itsensä motivointi liikkeelle tuntui vaikealta ja muutamia kertoja jäi suunniteltu lenkki kokonaan tekemättä. Alkukuuhun sattui myös elämäni huonoin pitkälenkki. Läksin kotoa tutulle Saaristokadun 32 km kierrokselle. Mitään juomista tai muuta energiaa en ottanut mukaan, ainoastaan muutaman kolikon taskuun. Puolenvälin paikkeilla kävin ostamassa kaupasta 0,5 l Jaffa-pullon ja huitaisin sen muutamalla kulauksella tyhjäksi. Jokunen kilometri siitä juoksu kävi mahdottomaksi ja oli pakko ruveta kävelemään. Loppumatka meni käytännössä kokonaan kävelyksi ja ehdin jo ajatella että jotain on pahasti vialla. Seuraavat lenkit sujuivat kuitenkin normaalisti, joten muuta selitystä en keksinyt kuin Jaffasta saatu liian nopea insuliinipiikki tyhjiin energiavarastoihin.

Loppukuuta kohden sain kuitenkin jo paremmin juonesta kiinni ja opettelin jopa muutaman kerran viikossa juoksemaan 10 km työmatkan edestakaisin. Tämän kuun lopussa tapahtuvan muuttomme myötä matka piteneekin sitten yli puolella, joten sitten työmatkoista saa jo ihan kunnon päiväkilometrit. Eri asia on, miten itsensä saa aamuviideltä liikkeelle. Kova uho kuitenkin on että sitä kokeillaan. Juoksua tuli maaliskuussa yhteensä 343 km ja koko alkuvuoden saldo on 1194 km. Muutaman vuoden tauon jälkeen tuli myös hiihtoa kokeiltua, mutta luistelubaanat sattuivat juuri silloin olemaan niin kovat että se innostus loppui alkuunsa.

Eilen juostiin perinteinen Kolmen Kylpylän Kirmaisu. Reitti Fontanella – Kunnonpaikka – Rauhalahti on pituudeltaan 31 km ja itse sain siihen lisää pituutta juoksemalla kotoa 19 km matkan KKK:n lähtöpaikalle Siilinjärven Fontanellaan. Sää suosi ja noin viiden puolen minuutin kilometrivauhti tuntui tällä kertaa helpolta.

KKK sai mukavasti porukkaa liikkeelle (kuva: Jarmo Väänänen)

Bornholmiin on aikaa 10 viikkoa. Nyt ei ruotsinsavolaista Reima Hartikaista lähtölistalla näy, mutta sen sijaan sinne on ilmestynyt sudentti savolainen Vaananen. Mielenkiintoinen kesäretki on meille tulossa. Huoltajakin sai lisäpotkua reissuun kuunnneltuaan viikko sitten Vierumäellä Endurancen kevätleirillä Hannu Mikkosen jämäkän luennon onnistuneen huollon merkityksestä ultrajuoksussa.

E24 h järjestettiin nyt viidettä kertaa. Kolme kertaa olen ollut radalla, kerran kotikatsomossa ja nyt talkoohommissa. Hommia riittikin ihan mukavasti ja varsinkin juomanlaskijana oli välillä todella kiirettä. Areenalla oli jälleen mahtava ultratunnelma ja mukava oli huoltohommien lomassa jutustella tuttujen kanssa. Kisan kirkkaimpana tähtenä loisti Hietsu, joka korjasi potin loistavalla tuloksella 243,467 km. Vuorokauden juoksun luonteeseen kuuluen myös epäonnistumisia tuli ja valitettavasti Jarmo kuului heihin. Mies hävisi suihkun puolelle 11 tunnin juoksun jälkeen. Varsinainen väriläiskä oli kuitenkin Suomessa asuva australialainen David Brichill- Jones. Hän piti ennennäkemätöntä vauhtia, maraton 2:56, 100 km 7:40. Areenan yleisin puheenaihe taisi ollakin missä vaiheessa huima meno loppuu. Tämä spekulointi voitiin lopettaa kun mies oli juossut 127 km. 

Jarmo Areenan takakaarteessa

Naisten kolme parasta: Sumie Inagaki Japani, Masumi Yoshimura Japani, Marie Thomsen Ruotsi (kuva Ritva Manninen)

Miesten kolme parasta: Juha Hietanen Suomi, Ari Lindsten Suomi, Sakari Haka Suomi (kuva Ritva Manninen)

Omat juoksuni ovat Espanjan jälkeen jääneet vähiin. Paluu arkeen on ollut karu ja illat tuntuvat varsin lyhyiltä. Vähäiset lenkkini olen tehnyt yhtä auraamattomalla pyörätiellä rämpimistä lukuunottamatta kaikki sisätiloissa. Helenan jalkaterän vamma varmistui rasitusmurtumaksi ja edessä on kuukausien juoksutauko. Hiihtomonon jalka kuitenkin kestää ja tänään aloitettiinkin hiihtokoulu. Ensimmäisen tunnin aiheena oli luisteluhiihdon tekniikka ja opettajana toimi hiihtoniilo, joka on käynyt suksilla viimeksi viisi talvea sitten. Opettajasta huolimatta Wasberg, Mogren ja kuokka alkoivat sujumaan, joten tästä on hyvä jatkaa ja parhaat hiihtokelit ovat vasta edessä.

Neljä viikkoa on hurahtanut ja edessä on paluu arkeen. Sää alkaa täällä taas lämmetä, mutta kotiin on nyt lähdettävä, muuten ei voi tulla takaisin. Kaksi viimeistä päivää käytettiin kuitenkin mahdollisimman tarkkaan hyödyksi ulkoilun merkeissä.

Eilen juostiin edestakainen reitti San Javierin ja Alcazaresin välillä 

Kääntöpaikalla Alcazaresissa

Tänään kipaistiin Quesadan kaupunkiin ihailemaan näköaloja

Loppufiilistelyt kotirappusilla. Kahden viimeisen päivän saldoksi kertyi juoksua 59 km.

Tähän Torren reissuun sisältyi juoksupäiviä 23 ja niistä kertyi yhteensä 646 km. Vuosi sitten juoksin täällä lähes 200 km enemmän ja kolme vuotta sitten viikkoa lyhyemmässä ajassa 670 km. Tämänkertaiset ulkoilut on kuitenkin ollut peruskunnon hakuun hyvä alku ja toivottavasti juoksuvire säilyy kotisuomessakin. Samanlaisiin kilometrimääriin ei siellä ole mahdollisuuksia, mutta tarkoitus on kuitenkin tähdätä täysillä kevään ja kesän kisoihin. Viikon päästä lähdetään E24:lle, Helena Jarmon huoltajaksi ja minä yleishuoltoon. Jarmo debytoi vuorokauden juoksussa ja mielenkiinnolla odotetaan mitä sieltä oikein tulee.

Suurkiitokset mukavasta seurasta tänään Suomeen lähteville, kuin myös tänne jääville ystävillemme!  Huippua on taas ollut!

Kyllä tämä taas kotiolot voitti...

...ja ihan tässä lähtöitku tulee.

Miklos se jää tänne nautiskelemaan (kuva Retu).

Hasta luego! 

Tänään oli hartaasti odotettu Cooper-päivä. Idea Cooperista tuli viime viikolla mieleeni kun tajusin Retun olevan niin hyvässä kunnosssa että nyt hän pystyisi ylittämään oman ennätykseni 3092 m. Aikaisemmat ennätysyritykset on järjestetty Kuopiossa, yleensä juhlapyhien aattoina ja palkinto-olut on aina asetettu 3093 metrin kohdalle. Tähän mennessä se on kuitenkin Retulta jäänyt saamatta. Parhaimmillaan hän päässyt kahdeksan metrin päähän palkinto-oluesta!

Tänään oli kaikki pelissä ja nähtiin myös alkuvenyttelyt

Seitsemän Caffilaista valmiina rääkkiin

Hyvältä näyttää

Cooperpäällikkö vastuullisessa tehtävässään

Oli helppoa!

Jälkipuintia

Onnittelut ja Guinnessin ennätysoluen luovutus.  

Caffin Cooper - tulokset

Eilen oltiin vierailulla Alpon ja Sulevin luona Orihuelassa. Heillä on täällä uusi hieno asunto ja taloyhtiöön kuuluu myös mahtava kylpylä.

Kylpylään pääsy edellytti ensin reilun 20 km lenkkiä

Lenkki tehty. Kylpylä ja sen päälle Sulevin valmistamat maukkaat pannukakut odottavat.

Minulla on nyt neljäs kerta täällä ja todennäköisesti jatkossakin lomia tullaan viettämään näissä maisemissa. Yleensä olemme olleet joulun aikaan, mutta ehkä tämä myöhäisempi ajankohta on parempi. Nyt ainakin näyttää siltä että sopivasti vältyttiin Suomen kovimmilta pakkasilta. Jonkin verran näyttää olevan valloilla käsitys että täällä on talvellakin tosi lämmintä. Tänne talvella aikovien on kuitenkin hyvä ottaa huomioon että tähän aikaan vuodesta täällä ei rantalomaa pysty viettämään. Vaikka shortsi-ihminen olenkin, tällä reissulla en niitä juuri ole tarvinnut kuin juostessa. Ja espanjalaisten asuntojen kivilattiat ovat luku sinänsä, ilman villasukkia ei tule toimeen.

Juoksuun ilmasto on kuitenkin ihanteellinen ja en missään nimessä vaihtaisi paikkaa Kanarian saariin. Täällä on rauhallista, tilaa riittää juosta, vuokra-asuntovalikoimaa riittävästi, kaupoissa asiointi halpaa ja lentojakin löytyy ihan kohtuuhintaan. Ja joka kilpailla haluaa, täällä siihen tarjontaa riittää. Caffin kilpailukalenterista laskeskelin lokakuun lopusta huhtikuun alkuun mennessä lähiseuduilta löytyvän peräti 16 puolimaratonia. Kisat ovat hyvin järjestettyjä ja osallistumismaksuiltaan edullisia. 

Tässä yksi syy miksi me täällä juostaan (kuva Miklos)

Spanairin konkurssi aiheutti paluumatkamme suhteen hieman päänvaivaa, mutta lopulta kaikki taitaa kääntyä parhain päin. Eräänä aamuna ennen lenkille lähtöä googletin lentoja Alicante- Kuopio ja löytyihän niitä, mutta hinnat olivat pilvissä. Air Finland tosin tarjosi välin Alicante- Helsinki hintaan 179 €, mutta onneksi hermo vielä piti enkä varausta tehnyt. Samana iltana palasin takaisin aiheeseen ja nyt meno Helsinkiin oli enää 79 €! Välittömästi tein varauksen, joten kohtuu pienillä tappioilla selvitään, vaikka Spanair ei lupaamaansa korvausta paluulentojen peruuntumisista ikinä maksaisikaan. Helsinki- Kuopio väli muuttui nyt junailuksi, mutta toisaalta täällä oloaika jatkuu lähes vuorokaudella, koska uusi paluulento lähtee vasta myöhään perjantai-iltana. Jokunen juoksukilometri lisää...

Helle ei ollut meidän puolikkaan juoksijoiden kiusana tänään Orihuelassa. Startin jälkeen aamuhorkka kuitenkin helpotti ja olosuhteet olivat lopulta ihan mainiot. Orihuelan puolimaraton lienee Espanjan mittakaavassa keskisuuri ja tunnelma oli taas mannermaisen letkeä. Caffilaisista kovinta kyytiä piti Olli ja hän voittikin ylivoimaisesti oman sarjansa. Varsinaisen paukun järjesti kuitenkin Retu. Lähes seitsemän vuotta vanha Vuokatissa viiskymppispäivänä juostu ennätys rikkkoontui lähes minuutillla ja se on - jos saa sanoa - tuossa iässä tosi kova suoritus. Samalla hän alitti oman ennätykseni, josta tässä on muutama vuosi jo huulta heitetty. Tämän ystävälleni todella suon. Onnittelut Retulle!

Kaikenkaikkiaan päivä oli onnistunut, vaiikka oma itsensärääkkäämisvietti ei kovin korkea ollutkaan. Tavoitteenani ollut kolme Espanjan puolikasta alle 1:40 kuitenkin täyttyi, joten olen lopulta ihan tyytyväinen.

Kuvia Orihuelan puolikkaalta

Tulokset

Osallistumismaksu 15 € sisälsi pitkähihaisen teknisen T-paidan, puff-huivin, juoksusukat ja hanskat.

Kolme viikkoa on mennyt taas uskomattoman nopeasti. Kaikki muu on mennyt mukavasti, mutta Helenan jalkavamma ei kuulunut alkuperäissuunnitelmiin. Vaikka mihinkään tarkempiin tutkimuksiin ei täällä ole lähdettykään, rasitusmurtuma lienee oikea diagnoosi ja asia varmistetaan heti Suomeen palattuamme. Pientä matalapainetta vamma on kuitenkin ajoittain aiheuttanut ja tiedän että yhtään ei oloa helpota vaikka kuinka monta kertaa vakuutetaan että kaikille näitä vammoja vuorollaan tulee.

Oma terveystilanteeni on pieniä asiaankuuluvia kolotuksia lukuun ottamatta ollut hyvä. Treenipäiviä on tähän mennessä ollut 17, joista on kertynyt yhteensä 511 km.

Tänään kierrettiin pieni suolajärvi. Päivä oli kesäinen ja Olli tapasikin meidät kierroksen loppuvaiheilla jäätelötauolta. Siitä saateltiin Miklos kotiin ja Ollin kanssa jatkettiin vielä reipas loppuhuipennus. Kotiin palattuani oma mittarini näytti 35 km ja se tuntui olevan vähintään riittävästi tälle päivälle.

La Matan luonnonpuisto on osittain kuin Bornholmin 24 h pyökkimetsäreitti

Suolajärvi oli tänään täysin tyyni

Tämän päivän nimipäiväsankari vasemmalla

Luonnonpuistoa lintutornista kuvattuna

Paparazzi tapasi pyörilijän keskellä rantapusikkoa

Pientä jäykkyyttä alkaa olla havaittavissa. Vaan ehkäpä onkin liian lyhyet kädet.

Eilen oltiin Ollin, Uunon ja Alpon kanssa urheilukentällä ratatreeneissä. Oma tahmea kolmetonniseni (13:03) jäi muhimaan päässäni ja jalostuikin muutaman tunnin päästä – ensi viikolla järjestetään Cooperin testi. Kuningasideani kuultuaan kavereittemme ensireaktiot olivat ”odotetut”. Ilmoille kajahdelluista riemunkiljahduksista ei ollut tulla loppua.

Seuraava postaus sitten Orihuelan puolikkaan jälkeen.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa tällä reissulla San Miguelin, tuttavallisesti Mikkelin kaupungissa. Samalla pistäydyttiin vakiokahvilassamme, jonne ensimmäisen kerran satuin eksymään reilut kolme vuotta sitten kun itsekseni tutustuin täällä paikkoihin. Nykyisin Espanjan kahvilatkin ovat jo savuttomia, joten samaa "tunnelmaa" niistä ei enää löydy.

Mikkelistä jatkettiin tuttua kanavan vartta Torreviejaan

Vakiopaikastamme kopattiin appelsiinit evääksi

Pienin ei yllä kuin alaoksille ja joutuu tyytymään sitruunoihin

Huoltajamme

Maanantaina vietetiin vapaapäivää ja ei tehty yhtään mitään. Eilen kuitenkin juostiin pitkä lenkki Benijofarin ja Rojalesin kautta Guardamariin. Sää oli lämmin mutta tuuli niin kovasti, että jossain vaiheessa oli vaikeuksia päästä eteenpäin. Onneksi ympyrälenkillä tuuli on osan matkaa myös selän takana.

Tänään tuuli oli maltillisempi, mutta sai kuitenkin kunnon aallot aikaiseksi

Tämän päivän lenkkimme. Kahden päivän yhteissaldoksi tuli 81 km

Tässä vielä Ollin ottama kuva Mazarronista. Uusi Carrefourista ostettu (15 €) toppatakki on varsinkin iltaisin täällä todella tarpeen.