Vuonna 2007 aloitettu blogi on tullut tiensä päähän. Vuodatuksen ongelmat ja varsinkin kuvapalvelimen varmuuskopioinnin laiminlyönti kypsytti lopullisesti ajatuksen siirtyä turvallisempaan paikkaan.

Uusi blogini löytyy täältä. Tervetuloa!

Lomaviikko on sujunut mukavasti ja juoksukilometrejä on kertynyt suunnitellusti. Autioita metsäteitä on riittänyt ja kahdeksan päivän juoksusaldo on 204 km.  Lenkkien pituudet ovat vaihdelleet 6- 46 km välillä. Nämä kilometrimäärät ovat nykyisin minulle harvinaista herkkua ja kun ensi viikolla työelämä taas alkaa, kilometrit tipahtavat huomattavasti. Sää on harrastusta suosinut ja ainoastaan kerran on vettä tullut kunnolla niskaan. Sen verran sivistyksen parissa kuitenkin ollaan, että TV näkyy ja olympialaisia on seurattu tiiviisti. Suomalaisittain olympialaisten suurimmaksi mielenkiinnoksi näyttää muodostuvan, jääkö perinteisen urheilumaan ainoa mitali surffarin tuomaksi.

Huonojen yhteyksien takia ei netissä ole tarvinnut roikkua ja siten onkin ollut hyvin aikaa kertailla omia liikkumisiaan, jotka minulla vuodesta 1993 lähtien ovat tallella. Suurimmat kilometrimäärät 4000- 4800 km sattuvat vuosille 2008- 2010 ja noilta vuosilta ovat niin maratonin kuin myös 100 km ennätykseni. Ja tietenkin Spartathlon. Mitäpä tästä voisi muuta päätellä kuin että määrä takaa parhaan tuloksen. Ainakin omalla kohdallani tämä pitää paikkansa. Viime vuonna juoksukilometrejä kertyi ainoastaan reilut 3000 km ja se heijastuu myös kuluvaan vuoteen. Tosin on tiedostettava myös lisääntyneet vuosirenkaat, joten nykykunto lienee harjoitusmäärän suhteen linjassa. Syksyä kohti ollaan kuitenkin jo menossa ja näyttää siltä että tänä vuonna juoksukilometrejä tulee hieman viime vuotta enemmän.

Lomalukemisena on ollut Christopher McDougallin Syntynyt Juoksemaan. Uusi tositapahtumiin perustuva kirja, jossa on mielenkiintoisia ajatuksia mm. miten 19-vuotiaana maratonharjoittelun aloittanut on huippukunnossaan 27-vuotiaana. Jatkaessaan edelleen harrastustaan hän on kuitenkin vielä 64-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin 45 vuotta aikaisemmin aloittaessaan harjoittelun. ”Ei juoksemista pidä lopettaa siksi että on vanha. Jos lopettaa juoksemisen, tulee vanhaksi”.  Kirjassa myös kyseenalaistetaan miljardien juoksukenkäteollisuus. Tehdäänkö huippuunsa viedyillä kenkämalleilla hallaa juoksijoiden normaaliin askellukseen. Itsekin olen aina juossut pronaatiotuetuilla kengillä ja pitää tunnustaa etten oikeasti tiedä, tarvitsenko jalan asentoon ollenkaan tukea. Lähipiiristä esimerkkinä on Helenan Espanjassa ilmennyt rasitusmurtuma, jonka korjaamiseen haettiin asiantuntija-apua ja lopulta kotiin ilmestyi erikoispohjalliset. Kalliit pohjalliset voivat olla tarpeen selkäkipu tms. potilaille, mutta normaalien rasitusvammojen korjaamiseen niitä ei pitäisi käyttää. Ainakin Helenan tapauksessa pohjalliset aiheuttivat vain uusia vammoja. Tällä leirillä pohjallisia ei enää ole käytetty ja mukavaa on ollut huomata, miten jalan oma luonnollinen asento ilman mitään tukea korjaa vammojaan.

Rauhallista on ollut, lähimpään kauppaankin on matkaa 40 km. Jokailtainen vieras meillä täällä kuitenkin käy, josta kuva alla.

Saatiinhan sitä hellettä tänäkin kesänä. Kyllä 26 plussaa on maratonille ehdottomasti liikaa. Hämeenlinnasta en lähtenyt kuuta kurkottamaan taivaalta, mutta siitä huolimatta heti alusta lähtien oli selvää että tuskainen reissu tulee. Hämeenlinnassa kierretään kolme kertaa 14 km lenkki ja onneksi juomapaikkoja oli kolmen kilometrin välein. Joka paikassa otin kaksi mukia vettä ja yhden urheilujuoman, joten yhteensä nestettä upposi koko reissun aikana reilut viisi litraa. Helteen vaikutuksesta maratonin loppuaikaan on erilaisia arvioita ja kukapa sitä tarkkaan osaan sanoa, mutta kiistatta sillä vaikutusta on. Vertailukohde löytyy kahden viikon takaa kun Varpaisjärven yömaraton juostiin leppoisessa kesäsateessa. Loppuaikani siellä oli 3:45:12 ja nyt helteessä 3:52:41. Ajat sinänsä ovat loogiset, mutta juoksutuntumat täysin erilaiset. Varpaisjärvellä sai juosta hyvällä mielin pitkän lenkin malliin, kun taas Hämeenlinnassa sai taistella tosissaan että pääsi yleensä maaliin. Hämeenlinnan tulokset.



Kuopiolaiset hikoilevat jo ennen starttia




Jarmo maalissa M45 kakkosena koko kisan kolmanneksi nopeimmalla ajalla 3:04:34




Rankka reissu mutta tulipahan tehtyä




VaLePan mies Hietsu voitti M40 puolikkaan
 
Lomat on taas säästetty talveen ja Joulu onkin tarkoitus viettää Torreviejassa. Viikon päästä pieni pätkä lomaa kuitenkin pidetään ja lähdetään Kiltuan korpeen. Kunnon treenijakso olympialaisten katsomisen lomassa on haussa, vaikka aivan terveenä ei treenata vieläkään saa. Kylkiluu lienee jo luutunut, mutta jotain häikkää siellä vieläkin on. Juoksemalla se ei nyt näytä paranevan, joten kai siihen apua lähiaikoina pitää lähteä hakemaan. Optimistisesti uskoen että juoksemaan pystyy, varattiin elokuun viimeiselle viikonlopulle majoitus täältä. Ilmoittautumisen jätän viime tippaan, sen verran epävarmuuskohtia nyt kuitenkin on.  

Sähkökatkon alulle panema Vuodatusmyllyjen hajoaminen aiheutti lähes kuukauden pimennon Vuodatuksen blogipohjaa käyttäville. Tällaiselle harvoin kirjoittavalle tämä ei ole suurempaa stressiä aiheuttanut, mutta uskon monen aktiivisemmin bloggaajan olleen kuin tulisilla hiilillä. Nyt kirjoittaminen kuitenkin taas onnistuu ja vanhat kirjoituksetkin ovat tallessa. Blogiin liitettyjen kuvien kanssa ei käynyt yhtä hyvin. Vuodatus-tuen infon mukaan kuvapalvelin on niin sökö että kuvia ei saatu palautettua ja kuvat ovat lopullisesti menetettyjä. Tämä harmittaa kyllä minuakin. Sitä vaan on uskonut että verkossa kaikki säilyy for ever. Mutta eipä mahda mitään, pieniä vastoinkäymisiä blogista hävinneet kuvat kuitenkin lopulta ovat. Omalta koneeltani kuvat ainakin suuremmalta osin löytyvät ja voisihan niitä jollain aikataululla takaisin kirjoituksiin liittää. Mutta katotaan nyt...
 
Heinäkuussa on juostu Varpaisjärven yössä ja ylihuomenna juostaan Hämeenlinnassa. Näistä enemmän tulevalla viikolla.

Viisinkertaisella Suomi-Juoksun voittajalla Pekka Termosella lienee ollut pilke silmäkulmassa nimetessään nimikkojuoksunsa pyrähdykseksi. Pyrähtely osittain kivikkoisella vaativalla reitillä on todella haasteellista, mutta toisaalta mukavaa että aina ei juosta tasaisella asfaltilla. Muutenkin tämä on aivan omanlaisensa tapahtuma, jonka tulokset julkaistaan kuulemma vasta kuukauden päästä. Yhtään ei haitannut vaikka kilpailukeskuksena ja majoituspaikkanamme toimineesta Lakomäen Kartanosta loppui veden tulo kokonaan, sauna oli kylmä ja urheilujuoma lähes tiivistettä. Vesipumpun hajoaminen silloin kun talo on täynnä porukkaa, oli huonoa tuuria ja oikeasti se ei haitannut kun kartanon omistajapariskunta keksi korvaavia konsteja ongelman helpottamiseksi. Ja se pehmeä aamupuuro, niin hyvää en ole missään ennen syönyt.

Startti tapahtui klo 20:00 ja matkoja oli valittavissa 10 km-50 km väliltä. Reitti oli virallisesti mitattu 5 km pätkä, jota juostiin edestakaisin. Ensimmäinen kilometri oli isompaa hiekkatietä, jonka jälkeen siirryttiin mäkiselle metsätielle. Varsinainen extreme maastojuoksupätkä oli reitin puolivälissä. Startissa oli porukkaa muutamia kymmeniä, mutta illan muuttuessa yöksi, juoksijat harvenivat ja koko rahan edestä kesäyöstä nauttijoita oli vain muutama. Viidenkympin kärkimies meni reipasta kyytiä ja myös juoksun isä Pekka Termonen oli hyvässä vauhdissa.

Oma tavoitteeni oli juosta tasaisella vauhdilla hieman alle viiden tunnin loppuaika. Loppuaikatavoite täyttyi (4:52:32), mutta tasainen vauhti ei aivan onnistunut. Kympit menivät 0:57:38, 0:55:53, 0:57:08, 0:59:18 ja 1:02:35. Loppu meni jo väsymyksen puolelle, mutta tämän hetken kuntoon nähden olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Mukavaa on että kylkivamma alkaa olla jo voitettu, mutta sen sijaan vanha takareisivaiva hiukan muistuttelee. Tähän löytyi aikaisemmin lääke kuntosalilta, joten samaa konstia pitänee nytkin kokeilla.

Mukava tapahtuma ja tätä voi suositella vaikka ensimmäiseksi maratonia pitemmäksi matkakseen. Rentoa meininkiä Suomen suviyössä ja ajatkin luvataan ottaa aamukuuteen saakka. En tiedä viipyikö kukaan reitillä aamuun saakka, mutta ainakin Helena sai maratoninsa päätökseen ennen auringon nousua.