Vajaan kahden viikon päästä järjestettävä Suomi- Juoksu on kuudes 100 km juoksuni ja erittäin suurella todennäköisyydellä myös viimeiseni. Muutamia ultria on tarkoitus vielä juosta, mutta satanen ei enää kuulu niihin. Sen verran takaporttia pitää jättää auki, että jos vielä v.2018 terveyttä, intoa ja kuntoa riittää... mutta aika näyttää.

Toukokuun harjoitukset ovat menneet hyvin. Juoksua on kertynyt suunnitellusti reilut 500 km. Mukaan on mahtunut muutamia hyviä viikonloppuryppäitä, kuin myös RRR:n yhteisharjoituksissa toteutettuja reippaampi vauhtisia harjoituksia. Mäkitreenit ovat myös päässeet hyvään alkuun. Vaikka Puijolta kaiken kokoista puru- ja hiekkapintaista mäkeä löytyy, suosikikseni on muodostunut asfalttipätkä Puijon näkötornin juurelle. Pituutta sillä on 1300 m ja nousua matkalla 120 m. Tämän päivän "hevosharjoitus" koostui hölkkäämällä pätkä edestakaisin kymmenen kertaa.

Maanantai-illat ovat varattu kuntosalille. Olen toteuttanut omintakeista circuitia, joka koostuu kohtalaisen kovilla painoilla tehdyistä 5 x 15 sarjoista: jalkaprässi, jalkakyykky sekä vatsa- ja selkälihakset. Sarjojen jälkeen maksimitoistot sekä jaloille että erikseen pohkeille ja loppuverryttelynä vielä kahden kilometrin soutu. Lihaskuntoharjoitukseen menee aikaa reilu tunti ja jalat ovat varsin vetelät saunaan mennessä. Luja usko on, että tästä kaikesta on hyötyä syksyn taivallukseen kohti Spartaa.