Ultrajuoksua

Blogi muuttaa

2012-08-27T21:11:01+03:00

Vuonna 2007 aloitettu blogi on tullut tiensä päähän. Vuodatuksen ongelmat ja varsinkin kuvapalvelimen varmuuskopioinnin laiminlyönti kypsytti lopullisesti ajatuksen siirtyä turvallisempaan paikkaan.

Uusi blogini löytyy täältä. Tervetuloa!

Kilometrien keräilyä

2012-08-10T17:55:01+03:00

Lomaviikko on sujunut mukavasti ja juoksukilometrejä on kertynyt suunnitellusti. Autioita metsäteitä on riittänyt ja kahdeksan päivän juoksusaldo on 204 km. Lenkkien pituudet ovat vaihdelleet 6- 46 km välillä. Nämä kilometrimäärät ovat nykyisin minulle harvinaista herkkua ja kun ensi viikolla työelämä taas alkaa, kilometrit tipahtavat huomattavasti. Sää on harrastusta suosinut ja ainoastaan kerran on vettä tullut kunnolla niskaan. Sen verran sivistyksen parissa kuitenkin ollaan, että TV näkyy ja olympialaisia on seurattu tiiviisti. Suomalaisittain olympialaisten suurimmaksi mielenkiinnoksi näyttää muodostuvan, jääkö perinteisen urheilumaan ainoa mitali surffarin tuomaksi.

Huonojen yhteyksien takia ei netissä ole tarvinnut roikkua ja siten onkin ollut hyvin aikaa kertailla omia liikkumisiaan, jotka minulla vuodesta 1993 lähtien ovat tallella. Suurimmat kilometrimäärät 4000- 4800 km sattuvat vuosille 2008- 2010 ja noilta vuosilta ovat niin maratonin kuin myös 100 km ennätykseni. Ja tietenkin Spartathlon. Mitäpä tästä voisi muuta päätellä kuin että määrä takaa parhaan tuloksen. Ainakin omalla kohdallani tämä pitää paikkansa. Viime vuonna juoksukilometrejä kertyi ainoastaan reilut 3000 km ja se heijastuu myös kuluvaan vuoteen. Tosin on tiedostettava myös lisääntyneet vuosirenkaat, joten nykykunto lienee harjoitusmäärän suhteen linjassa. Syksyä kohti ollaan kuitenkin jo menossa ja näyttää siltä että tänä vuonna juoksukilometrejä tulee hieman viime vuotta enemmän.

Lomalukemisena on ollut Christopher McDougallin Syntynyt Juoksemaan. Uusi tositapahtumiin perustuva kirja, jossa on mielenkiintoisia ajatuksia mm. miten 19-vuotiaana maratonharjoittelun aloittanut on huippukunnossaan 27-vuotiaana. Jatkaessaan edelleen harrastustaan hän on kuitenkin vielä 64-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin 45 vuotta aikaisemmin aloittaessaan harjoittelun. ”Ei juoksemista pidä lopettaa siksi että on vanha. Jos lopettaa juoksemisen, tulee vanhaksi”. Kirjassa myös kyseenalaistetaan miljardien juoksukenkäteollisuus. Tehdäänkö huippuunsa viedyillä kenkämalleilla hallaa juoksijoiden normaaliin askellukseen. Itsekin olen aina juossut pronaatiotuetuilla kengillä ja pitää tunnustaa etten oikeasti tiedä, tarvitsenko jalan asentoon ollenkaan tukea. Lähipiiristä esimerkkinä on Helenan Espanjassa ilmennyt rasitusmurtuma, jonka korjaamiseen haettiin asiantuntija-apua ja lopulta kotiin ilmestyi erikoispohjalliset. Kalliit pohjalliset voivat olla tarpeen selkäkipu tms. potilaille, mutta normaalien rasitusvammojen korjaamiseen niitä ei pitäisi käyttää. Ainakin Helenan tapauksessa pohjalliset aiheuttivat vain uusia vammoja. Tällä leirillä pohjallisia ei enää ole käytetty ja mukavaa on ollut huomata, miten jalan oma luonnollinen asento ilman mitään tukea korjaa vammojaan.

Rauhallista on ollut, lähimpään kauppaankin on matkaa 40 km. Jokailtainen vieras meillä täällä kuitenkin käy, josta kuva alla.

Hämeenlinnan hellemaraton

2012-07-29T20:34:01+03:00

Saatiinhan sitä hellettä tänäkin kesänä. Kyllä 26 plussaa on maratonille ehdottomasti liikaa. Hämeenlinnasta en lähtenyt kuuta kurkottamaan taivaalta, mutta siitä huolimatta heti alusta lähtien oli selvää että tuskainen reissu tulee. Hämeenlinnassa kierretään kolme kertaa 14 km lenkki ja onneksi juomapaikkoja oli kolmen kilometrin välein. Joka paikassa otin kaksi mukia vettä ja yhden urheilujuoman, joten yhteensä nestettä upposi koko reissun aikana reilut viisi litraa. Helteen vaikutuksesta maratonin loppuaikaan on erilaisia arvioita ja kukapa sitä tarkkaan osaan sanoa, mutta kiistatta sillä vaikutusta on. Vertailukohde löytyy kahden viikon takaa kun Varpaisjärven yömaraton juostiin leppoisessa kesäsateessa. Loppuaikani siellä oli 3:45:12 ja nyt helteessä 3:52:41. Ajat sinänsä ovat loogiset, mutta juoksutuntumat täysin erilaiset. Varpaisjärvellä sai juosta hyvällä mielin pitkän lenkin malliin, kun taas Hämeenlinnassa sai taistella tosissaan että pääsi yleensä maaliin. Hämeenlinnan tulokset.

Kuopiolaiset hikoilevat jo ennen starttia

Jarmo maalissa M45 kakkosena koko kisan kolmanneksi nopeimmalla ajalla 3:04:34

Rankka reissu mutta tulipahan tehtyä

VaLePan mies Hietsu voitti M40 puolikkaan

Lomat on taas säästetty talveen ja Joulu onkin tarkoitus viettää Torreviejassa. Viikon päästä pieni pätkä lomaa kuitenkin pidetään ja lähdetään Kiltuan korpeen. Kunnon treenijakso olympialaisten katsomisen lomassa on haussa, vaikka aivan terveenä ei treenata vieläkään saa. Kylkiluu lienee jo luutunut, mutta jotain häikkää siellä vieläkin on. Juoksemalla se ei nyt näytä paranevan, joten kai siihen apua lähiaikoina pitää lähteä hakemaan. Optimistisesti uskoen että juoksemaan pystyy, varattiin elokuun viimeiselle viikonlopulle majoitus täältä. Ilmoittautumisen jätän viime tippaan, sen verran epävarmuuskohtia nyt kuitenkin on.

Voihan Vuodatus!

2012-07-26T16:53:01+03:00

Sähkökatkon alulle panema Vuodatusmyllyjen hajoaminen aiheutti lähes kuukauden pimennon Vuodatuksen blogipohjaa käyttäville. Tällaiselle harvoin kirjoittavalle tämä ei ole suurempaa stressiä aiheuttanut, mutta uskon monen aktiivisemmin bloggaajan olleen kuin tulisilla hiilillä. Nyt kirjoittaminen kuitenkin taas onnistuu ja vanhat kirjoituksetkin ovat tallessa. Blogiin liitettyjen kuvien kanssa ei käynyt yhtä hyvin. Vuodatus-tuen infon mukaan kuvapalvelin on niin sökö että kuvia ei saatu palautettua ja kuvat ovat lopullisesti menetettyjä. Tämä harmittaa kyllä minuakin. Sitä vaan on uskonut että verkossa kaikki säilyy for ever. Mutta eipä mahda mitään, pieniä vastoinkäymisiä blogista hävinneet kuvat kuitenkin lopulta ovat. Omalta koneeltani kuvat ainakin suuremmalta osin löytyvät ja voisihan niitä jollain aikataululla takaisin kirjoituksiin liittää. Mutta katotaan nyt...

Heinäkuussa on juostu Varpaisjärven yössä ja ylihuomenna juostaan Hämeenlinnassa. Näistä enemmän tulevalla viikolla.

Pekan Pyrähdys

2012-07-01T08:56:01+03:00

Viisinkertaisella Suomi-Juoksun voittajalla Pekka Termosella lienee ollut pilke silmäkulmassa nimetessään nimikkojuoksunsa pyrähdykseksi. Pyrähtely osittain kivikkoisella vaativalla reitillä on todella haasteellista, mutta toisaalta mukavaa että aina ei juosta tasaisella asfaltilla. Muutenkin tämä on aivan omanlaisensa tapahtuma, jonka tulokset julkaistaan kuulemma vasta kuukauden päästä. Yhtään ei haitannut vaikka kilpailukeskuksena ja majoituspaikkanamme toimineesta Lakomäen Kartanosta loppui veden tulo kokonaan, sauna oli kylmä ja urheilujuoma lähes tiivistettä. Vesipumpun hajoaminen silloin kun talo on täynnä porukkaa, oli huonoa tuuria ja oikeasti se ei haitannut kun kartanon omistajapariskunta keksi korvaavia konsteja ongelman helpottamiseksi. Ja se pehmeä aamupuuro, niin hyvää en ole missään ennen syönyt.

Startti tapahtui klo 20:00 ja matkoja oli valittavissa 10 km-50 km väliltä. Reitti oli virallisesti mitattu 5 km pätkä, jota juostiin edestakaisin. Ensimmäinen kilometri oli isompaa hiekkatietä, jonka jälkeen siirryttiin mäkiselle metsätielle. Varsinainen extreme maastojuoksupätkä oli reitin puolivälissä. Startissa oli porukkaa muutamia kymmeniä, mutta illan muuttuessa yöksi, juoksijat harvenivat ja koko rahan edestä kesäyöstä nauttijoita oli vain muutama. Viidenkympin kärkimies meni reipasta kyytiä ja myös juoksun isä Pekka Termonen oli hyvässä vauhdissa.

Oma tavoitteeni oli juosta tasaisella vauhdilla hieman alle viiden tunnin loppuaika. Loppuaikatavoite täyttyi (4:52:32), mutta tasainen vauhti ei aivan onnistunut. Kympit menivät 0:57:38, 0:55:53, 0:57:08, 0:59:18 ja 1:02:35. Loppu meni jo väsymyksen puolelle, mutta tämän hetken kuntoon nähden olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Mukavaa on että kylkivamma alkaa olla jo voitettu, mutta sen sijaan vanha takareisivaiva hiukan muistuttelee. Tähän löytyi aikaisemmin lääke kuntosalilta, joten samaa konstia pitänee nytkin kokeilla.

Mukava tapahtuma ja tätä voi suositella vaikka ensimmäiseksi maratonia pitemmäksi matkakseen. Rentoa meininkiä Suomen suviyössä ja ajatkin luvataan ottaa aamukuuteen saakka. En tiedä viipyikö kukaan reitillä aamuun saakka, mutta ainakin Helena sai maratoninsa päätökseen ennen auringon nousua.

Juhannushauskaa

2012-06-24T18:04:01+03:00

Viimeinkin vammat ovat antaneet sen verran periksi että pikkuhiljaa on pystynyt lähtemään liikkeelle. Intoa on vaikka muille jakaa, mutta kuntoa ei. Pitkän juoksutauon jälkeen on tietenkin erittäin ”viisasta” lähteä juoksemaan Cooper-testiä. Poiskaan ei kuitenkaan malttanut olla kun perinteinen Juhannus-Cooper järjestettiin aaton aattona Vänärin radalla. Hauskaa oli ja parantamisen varaakin jäi seuraavaan kertaan reippaasti.

Muutenkin juhannuksesta muodostui mukavan liikunnallinen. Aattona juostiin Jarmon ja Retun kanssa 34 km yhteislenkki ja tänään kiersin mukavassa kesäsateessa vielä 31 km. Juoksukalenteria selatessa tuli hetken mielijohteesta ilmoittauduttua ensi perjantain Pekan Pyrähdykseen Kannonkoskelle. Tarkoitus on siellä taivaltaa pisin tarjolla oleva matka 50 km. Heinäkuussa on vielä ohjelmassa Varpaisjärven ja Hämeenlinnan maratonit. Nämä kaikki ovat valmistautumista ja kilometrien keräämistä vuoden päätavoitteeseen Joensuu Night Runiin.

Elämän huippuhetkiä

2012-06-03T16:31:01+03:00

Muutamia huippuhetkiä olen saanut kokea urheilun saralta, mutta kuluneen viikonlopun tapahtumat kuuluvat elämäni huippuhetkiin urheilun ulkopuolelta.

Poikani Jarkko syntyi 28.3.1985 vajaa kaksikiloisena keskosena ja joutui keräämään voimia Kysin keskoskaapissa reilun kuuden viikon ajan. Hyvät eväät sieltä löytyikin, sillä jo pienenä hänen positiivinen elämänhalunsa ja toisten ihmisten huomioonottaminen oli havaittavissa. Keskosuudesta johtuva kömpelyys ei menoa haitannut ja koulun käyntikin sujui helposti. Polvenkorkuisena haaveiltu sähkömiehen ammatti vaihtui rippikoulun jälkeen ajatukseen teologian opinnoista. Pappisura kuitenkin jäi toiseksi, kun Kuopion Musiikkilukio tuntui houkuttelevammalta. Ja kaikkien yllätykseksi vieläpä tanssilinja.

Lukion aikana kömpelyys vaihtui notkeuteen ja syntyi valtava palo tanssiin. Lakkiaistilaisuudessa vuoden ylioppilaaksi valinta sekä kämppäkaverin kanssa pidetty riemukas ylioppilaan puhe sai vanhempien silmät kostumaan. Tanssioppeja syvennettiin vuoden ajan Karjaan kansanopistossa, jonka jälkeen miehen tie jatkui Lontooseen Laban-yliopistoon, josta kolmen vuoden opiskelun jälkeen tuliaisena oli tanssitaiteen kandidaatin tutkinto.

Jarkko on aina oppinut tulemaan vähällä toimeen ja varsinkin Lontoon aika oli yliopistomaksujen ohella tiukkaa aikaa. Sosiaalisuus toi helpotusta siihenkin ja kimppa-asuminen monikansallisten ystävien kanssa varsin vaatimattomissa asunnoissa oli arkipäivää. Mitenkään kovin kauhistuttavana ei pidetty edes sitä, jos jonain aamuna keittiön alakaapista kurkisti rotta. Kolmen vuoden aikana asunnot vaihtuivat useasti ja myös asuntoveneet Thames- joessa tulivat tutuiksi.

Lontoo alkoi tuntua jo kodilta, mutta kandin papereiden kanssa oli kuitenkin palattava Suomeen hoitamaan kansalaisvelvoitteensa. Siviilipalvelus oli selviö ja paikka järjestyikin mukavasti Helsingin Q-teatterista. Seuraavaa siirtoa mies punnitsi tarkkaan ja valinta kohdistui Teatterikorkeakoulun koreografin opintosuuntaan. Tiukkojen pääsykokeiden kautta sisään mentiin ensi yrittämällä ja tanssitaiteen maisteriopinnot pääsivät alkamaan. Kolmen vuoden aikana produktioita tehtiin ympäri Eurooppaa, suhteita luotiin ja ystäväpiiri laajeni entisestään.

Opiskelu Teatterikorkeakoulussa huipentui perjantaiseen maistereiden valmistumisjuhlaan. Rehtori käsitteli puheessaan maistereiden rohkeutta lähteä alalle, jossa leipä on pieninä palasina ympäri maailmaa ja tuskin monellakaan valmistuneista on tietoa pitempiaikaisista työsuhteista. Puheensa päätteeksi rehtori vapautui tanssiin ja muutenkin tilaisuus poikkesi normaalikaavaan totutuista valmistujaisista. Se oli koskettava, mutta samalla myös hauska. Monia televisiosta, elokuvista ja musiikista tuttuja kasvoja tilaisuudessa näkyi. Maisterin paperit käteensä saivat mm. Riku ”Munamies” Nieminen sekä Olavi ”On niin helppoo olla onnellinen” Uusivirta. Konkarinäyttelijät, Teatterikorkeakoulun opettajat Kati Outinen ja Vesa Vierikko toimivat rehtorin apuna tutkintotodistusten jaossa. Jarkolle todistuksen kanssa luovutettiin myös 1000 € keskosstipendi ja luulimmekin että hänen alkuelämänsä hankaluudet olivat hellyttäneet myös oppilaitoksen. Stipendin myöhempi tarkastelu kuitenkin osoitti että kyseessä oli Keskon myöntämä Kesko stipendi. Virallisen osuuden jälkeen isä esiteltiin ohjaavalle professorille ja hänen suitsutuksensa pojan erinomaisuudesta sai silmät jälleen kostumaan.

Tämä kirjoitus on juoksuaiheisessa blogissa poikkeuksellinen. Tätä ei ole kirjoitettu kehumistarkoituksessa, mutta näen kuitenkin päähenkilön tämän kirjoituksen ansaitsevan. Jarkko on loistava esimerkki siitä, miten pienikin voi ponnistaa pitkälle ja olen hänestä todella ylpeä. Hänen positiivisuutensa elämän vaikeinakin hetkinä - joita niitäkin matkan varrelle väistämättä sattuu – on kadehdittava piirre ihmisessä. Mielenkiintoista on seurata minne miehen tie seuraavaksi vie…

Tanssitaiteen maisteri ja ylpeä isä

Muutama sana myös juoksusta tai oikeastaan juoksemattomuudesta. Kylki ei ole edelleenkään täysin parantunut ja todennäköisesti juoksutauko jatkuu vielä muutaman viikon. Työkiireiden ja kodin laiton kanssa aika on tosin mennyt mukavasti ilman juoksuakin. Täydellisen veltostumisen ehkäisemiseksi tahdin on kuitenkin nyt muututtava ja jotain korvaavaa tässä on keksittävä. Huomenillalla voisi aloittaa vaikka Puijon rappusista. Jos ja kun muutaman viikon päästä pääsen terveenä lenkille, osaan sitä varmasti arvostaa entistä enemmän.

Ystävyysultra

2012-05-14T21:06:01+03:00

Leinosen Sepon 60-v juhlajuoksuun Lohjan urheilukentälle kokoontui lauantaina suurin osa suomalaisista ultrajuoksun harrastajista. Myös Kreikasta, Japanista ja Virosta oli saapunut Sepon juoksuystäviä paikalle. Seppoa onniteltiin ja lahjottiin kovasti. Kuopiolaisten tuliaisena hänelle luovutettiin kalakukko. Asiaan kuuluva onnittelulaulukin laulettiin ennen starttia. Sää ei ollut aivan optimaalinen, mutta ei kuitenkaan niin paha mitä sääennusteet paria päivää aikaisemmin lupailivat. Oma juoksuni jäi huoltajan rooliin ja tietenkin se harmitti kovasti. Juuri tässä tapahtumassa olisin halunnut juosta, mutta ei mahda mitään, itsepä olen tilanteeni aiheuttanut. Tunnelma huoltopuolellakin oli kuitenkin ultraleppoisa, joten päivästä tuli ihan mukava ilman juoksuaskeltakaan.

Veikkailin ennen juoksua että Hyppölän Teron viime keväänä Kuopiossa juostua Suomen ennätystä 81,229 km ei rikota, mutta olin kuitenkin väärässä. FMR:n Jyrki Kukko intoutui hurjaan vauhtiin ja kuuden tunnin juoksun jälkeen uusiksi SE-lukemiksi kirjattiin 81,925 km. Myös naisten SE päivitettiin uusiksi Tarja Antellin toimesta. Lisäksi monet juoksivat omia ennätyksiään, mm. kuopiolainen ultrapariskunta. Ystävyysultran tulokset.

Legendaa onniteltiin kalakukko tuliaisena (kuva Ritva Manninen)

Päivänsankari lähdössä piikkipaikalla (kuva Ritva Manninen)

Paljon Spartathlon kokemusta. Vasemmalta Ari Päivinen, Seppo Leinonen, Ari Mustala ja Marios Fournaris

Naisten kolmonen Tuula Ahlholm. Voittaja Tarja Antell ja kakkonen Teija Honkonen eivät ehtineet palkintopallille.

Miesten kolmonen Juha Hietanen, SE-mies Jyrki Kukko ja kakkonen Tapio Talvitie (kuva Ritva Manninen)

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Bornholm DNS

Keskiviikkona putkahti sähköpostiini viesti Cimber Sterlingin konkurssista. Bornholmin reissumme viimeinen väli Kööpenhamina- Bornholm oli tarkoitus lentää Cimberillä, mutta koska tämä peruttiin, SAS tarjosi koko buukkauksesta Kuopiosta lähtien rahoja takaisin. Kun juoksuun osallistuminen ehdittiin määräajassa perua ja vielä majoituksestakin luvattiin rahat takaisin, asia oli selvä, Bornholmiin ei lähdetä ollenkaan. Kerrankin lentoyhtiön konkurssi sattui sopivaan saumaan. Nyt vaan parannellaan paikat kuntoon ja mietitään mahdollisia tulevia kisoja uudella innolla. Täältä tullaan vielä…

Muuttokiireet ja äkkipysäys

2012-05-08T20:40:01+03:00

Huhtikuussa juoksua tuli yhteensä 335 km. Tavoite oli eri sataluvulla, mutta loppukuukauden muuttokiireet veivät aikaa niin paljon että enempään ei ehtinyt. Muutto sujui hyvin, mutta aiheutti silti eriskummallisessa luonteessani työkiireiden ohella hieman stressiä. Tavarat löysivät kuitenkin paikkansa ja oli aika ruveta keskittymään Lohjan 6 h ja Bornholmin 24 h kisoihin.

Toukokuu alkoi hyvin ja viime lauantainen 33 km lenkki räntäsateessa tuntui nautinnolliselta. Illalla vanha vaiva kuitenkin nosti päätään ja pitkäksi venähtänyt kapakkareissu päättyi äkkipysäykseen. Mitä sitten tapahtui, voin kiertelemättä sanoa ettei ole tarkkaa kuvaa. Hölmöily harmittaa ja morkkistakin on ollut aivan riittävästi. Pari päivää kärvistelin, mutta tänään luonto antoi periksi mennä lääkäriin. Röntgenkuva paljasti aavistellun diagnoosin – kylkiluu on murtunut. Murtuneen kylkiluun kanssa voi elää lähes normaalisti, mutta niin kipeä se kuitenkin on, että juokseminen on mahdotonta.

Pitää tämän alakulon keskellä antaa taas arvostusta huoltaja - avopuolisolleni. Helenan mukaan itsesyytöksiin ei ole aihetta ja saadaan olla onnellisia, ettei kuitenkaan käynyt pahemmin. Näinhän se tietenkin on ja olisihan se räntäsadelenkki voinut jäädä viimeisekseni.

Leinosen Sepon juhlajuoksu tulee olemaan niin hieno tapahtuma, etten mistään hinnasta halua jäädä tunnelmasta paitsi. Sepolle laitoinkin viestiä että olen Lohjalla nyt sitten huoltohommissa. Lääkärin mukaan kylkiluun paraneminen kestää noin kuukauden. Bornholmin starttiin on 32 yötä. Näitä huonoja valmistautumisia on minulla ollut ennenkin, mutta nyt tuli pohjanoteeraus. Oppisikohan joskus…

Maaliskuun ulkoilut

2012-04-01T11:22:01+03:00

Maaliskuu alkoi varsin nihkeästi. Itsensä motivointi liikkeelle tuntui vaikealta ja muutamia kertoja jäi suunniteltu lenkki kokonaan tekemättä. Alkukuuhun sattui myös elämäni huonoin pitkälenkki. Läksin kotoa tutulle Saaristokadun 32 km kierrokselle. Mitään juomista tai muuta energiaa en ottanut mukaan, ainoastaan muutaman kolikon taskuun. Puolenvälin paikkeilla kävin ostamassa kaupasta 0,5 l Jaffa-pullon ja huitaisin sen muutamalla kulauksella tyhjäksi. Jokunen kilometri siitä juoksu kävi mahdottomaksi ja oli pakko ruveta kävelemään. Loppumatka meni käytännössä kokonaan kävelyksi ja ehdin jo ajatella että jotain on pahasti vialla. Seuraavat lenkit sujuivat kuitenkin normaalisti, joten muuta selitystä en keksinyt kuin Jaffasta saatu liian nopea insuliinipiikki tyhjiin energiavarastoihin.

Loppukuuta kohden sain kuitenkin jo paremmin juonesta kiinni ja opettelin jopa muutaman kerran viikossa juoksemaan 10 km työmatkan edestakaisin. Tämän kuun lopussa tapahtuvan muuttomme myötä matka piteneekin sitten yli puolella, joten sitten työmatkoista saa jo ihan kunnon päiväkilometrit. Eri asia on, miten itsensä saa aamuviideltä liikkeelle. Kova uho kuitenkin on että sitä kokeillaan. Juoksua tuli maaliskuussa yhteensä 343 km ja koko alkuvuoden saldo on 1194 km. Muutaman vuoden tauon jälkeen tuli myös hiihtoa kokeiltua, mutta luistelubaanat sattuivat juuri silloin olemaan niin kovat että se innostus loppui alkuunsa.

Eilen juostiin perinteinen Kolmen Kylpylän Kirmaisu. Reitti Fontanella – Kunnonpaikka – Rauhalahti on pituudeltaan 31 km ja itse sain siihen lisää pituutta juoksemalla kotoa 19 km matkan KKK:n lähtöpaikalle Siilinjärven Fontanellaan. Sää suosi ja noin viiden puolen minuutin kilometrivauhti tuntui tällä kertaa helpolta.

KKK sai mukavasti porukkaa liikkeelle (kuva: Jarmo Väänänen)

Bornholmiin on aikaa 10 viikkoa. Nyt ei ruotsinsavolaista Reima Hartikaista lähtölistalla näy, mutta sen sijaan sinne on ilmestynyt sudentti savolainen Vaananen. Mielenkiintoinen kesäretki on meille tulossa. Huoltajakin sai lisäpotkua reissuun kuunnneltuaan viikko sitten Vierumäellä Endurancen kevätleirillä Hannu Mikkosen jämäkän luennon onnistuneen huollon merkityksestä ultrajuoksussa.