Maailman toiseksi vanhin 100 km kilpailu, vuodesta 1972 alkaen järjestetty Suomi-juoksu juostiin 7.-8.6. Perniön keskustan tuntumassa suomalaisessa suviyössä. Reitti oli 5 km pitkä, suht nopea vaikka sisälsikin hivenen korkeuseroja. Juoksusää oli lähes ihanteellinen, illalla alle 20 astetta, josta viileni yöksi sopivasti kymmenen asteen paikkeille.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Juoksu on antanut minulle, varsinkin viime vuosina, mahtavia elämyksiä mutta nyt koetut yön tapahtumat nostan kuitenkin kaikkein korkeimmalle. Lähtö ilta-auringossa, illan hämärtyminen, yön pimeys, aamun sarastus ja maaliin auringon noustessa. Ainutlaatuinen kokemus ja oli hienoa saada olla mukana.

 

Tällä kertaa juoksuni sujui ilman ongelmia ja pystyin pitämään vauhdinkin kohtuullisen vähällä hiipumisella loppuun asti. Myös energian tankkaus onnistui edellisistä kerroista viisastuneena nyt hyvin. Jo viime kesänä suosikkijuomaksi muodostuneen colan rinnalle löysin nyt kahvin. Cola- kahvi- hilloleipä- suolakurkku menu toimi loistavasti. Järjestäjien ultrakattaus oli niin täydellinen että omalle huoltopöydälle varatut eväät jäivät taas yhtä geeliä lukuun ottamatta käyttämättä.

 

Muutamia pääkohtia juoksustani:

 

-         ensimmäisen kymmenen kilometrin varsin tukkoinen meno oli odotettavissa koska tankkasin  kolme tuntia ennen starttia Perniön ABC:n noutopöydästä tarkoituksella mahan täyteen. Juoksin melko lailla yksin

-    kympin jälkeen sain seuraksi Anssin ja Karin. Yhdessä mentiin reiluun kolmeenkymppiin saakka. Juoksu, cola ja hilloleivät maistuivat. Parinkympin jälkeen ohitettiin viidenkympin kärkijuoksija (= Timo E)

-         maratonin väliaika 3:42:45, oli noin kuusi minuuttia parempi kuin viime kesän Masokistin Unelmassa

-         55 km kohdalla, tasan keskiyöllä, vetäisin pitkähihaisen juoksupaidan lyhythihaisen alle. Lisäksi "puutarhahanskat" käteen. Jaloissa oli koko ajan Riian maratonilla sisään ajetut Elite neloset. Olivat hyvä valinta, ei yhtään rakkoa eikä minkäänlaisia hiertymiä

-         60 km kohdalla ensimmäiset kahvit. Sen jälkeen kahvia kymmenen kilometrin välein ja kun maha näytti kestävän, lopussa joka kierroksella

-         80 km kohdalla, kun juoksu kulki edelleen hyvin, aloin haaveilla yhdeksänpuolen tunnin alituksesta. Haaveeksi kuitenkin jäi, en aivan jaksanut puristaa viimeisillä kierroksilla

-         maaliin saavuin hyvissä voimin puoli viiden maissa aamulla. Ennätykseni parani reilut 13 minuuttia joten juoksuuni olen täysin tyytyväinen.

 

Suomi- Juoksun yhteydessä juostiin myös yömaraton. Aikaisemmin ennustelin Arosen Helenan juoksevan maratonin, koska oli muutenkin menossa paikalle huoltamaan kavereitaan. Ennustukseni osui oikeaan. Maratonin lähtö oli klo 23 eli neljä tuntia satasen lähdön jälkeen ja näin myös Helena pääsi kokemaan Perniön suviyön ainutlaatuisen tunnelman.

 

Vaikka itselläni ei juoksun aikana mitään vaikeuksia ollutkaan, juoksun jälkeen niitä jonkin verran ilmeni. Elimistö ilmeisesti protestoi juoksun loppumista aiheuttamalla pieniä "tasapaino-ongelmia". Palkintojenjaossa onnistuin juuri ja juuri pysymään pystyssä. -  Kiitos Helena huolenpidosta!

 

  1639223.jpg