Valmistautuminen

 

Suomi- Juoksun satasen jälkeiset neljä viikkoa meni lähinnä palautellessa, kevyttä juoksua yhteensä 232 km.

 

Kisaa edeltävät viimeiset kahdeksan viikkoa:

-         vk.28 => 116 km, viikkoon sisältyi RRR:n vauhtitreenit => 20 km, 4:50/km

-         vk.29 => 103 km, sisältyi reipasvauhtinen kymppi => 4,46/km sekä Eilan ja Helenan kanssa juostu hidasvauhtinen 51 km

-         vk.30 => 108 km, sisältyi Kivennavan kierros => 9 km, 4:12/km

-         vk.31 => 100 km, sisältyi perseelleen mennyt viikonloppu (lipsahti viihteen puolelle)!

-         vk.32 => 177 km, sisältyi RRR:n vauhtitreenit => 20 km, 4:43/km

-         vk.33 => 34 km (muuttotouhuja)

-         vk.34 => 57 km, sisältyi RRR:n vauhtitreenit => 15 km, 4:43/km sekä hidasvauhtinen Juankosken puolimaraton.

-         vk.35 => 0 km, perinteistä kisaa edeltävää "flunssafiilistä"

 

Määrät ja treenit olivat suunnilleen sitä mitä olin kaavaillutkin. Parhaaseen neljän päivän määräryppääseen kertyi 150 km. Viime kesästä poiketen nyt mukaan mahtui vauhdikkaampiakin harjoitteita.

 

12 tunnin juoksu

 

Tapahtuma järjestettiin Nurmossa nyt kolmannen kerran ja se on saanut nimensä idean isän Ossi Martikkalan mukaan. Perjantai-iltana puhaltanut kova pohjoistuuli oli huomattavasti tyyntynyt ja kilpailusää oli varsin hyvä. Aluksi kierrettiin 5,46 km kierros jonka jälkeen siirryttiin juoksemaan varsinaisena reittinä ollutta 3,06 km lenkkiä. Viimeiset puoli tuntia juostiin 0,550 km kierrosta. Reitti oli virallisesti mitattu ja järjestäjien palveluihin kuului sekä maratonin että 100 km väliajat.

 

12 tunnin juoksun osallistujia oli 17, joita naisia neljä. Samaan aikaan (klo 9:00) startanneita maratoonareita oli yhteensä 16. Oma juoksuni oli koko aamupäivän ajan varsin tahmeaa. Kilometrivauhti asettui 5:40 paikkeille joka kyllä oli ennakkokaavailujen mukainen. Juoksu ei vaan tuntunut niin helpolta kuin se tuossa vauhdissa pitäisi tuntua. Maratonin väliaika oli 3:59:12 ja juoksu alkoi pikku hiljaa maistua paremmin. Vaikka kilometrivauhti alkoi 60 km jälkeen hieman hiipua, pystyin kuitenkin suhteellisen tasaiseen vauhtiin ja myös sijoitukseni alkoi kohentua. Satasen väliaika oli 9:48:36 ja kun mitään ongelmia ei ollut, aloin haaveilla salaisena tavoitteena olleesta 120 km ylityksestä. Viimeiset pari tuntia sujui edelleen hyvin ja yllättävänkin tuoreen tuntuisin jaloin tavoite täyttyi. Klo 21:00 taakse oli jäänyt asfalttia 121,718 km.

 

Alla kierrosvauhdit. Suoritus oli tasaisempi kuin Perniön satasella. Nyt kierrosvauhdit eivät missään vaiheessa painuneet päälle 6 min/km. Viimeinen kierros koostuu 0,550 km lenkeistä yhteensä ja vauhtipiikki johtuu yleisön edessä juostusta lopun hurmoksesta. 

 

1873922.jpg

 

Kilpailun voitti Endurancen Petri Perttilä kovalla tuloksella 128,088 km. Naisten voittoon juoksi ultradebyyttinsä tehnyt Häjyjen Tuija Kataja uudella naisten SE-tuloksella 120,821 km. Tuijan kanssa juostiin pitkiä aikoja yhdessä kun vauhtimme sattuivat niin hyvin yksiin.

 

Ranteessani ollut Forerunner 305 osoittautui varsin hyödylliseksi apuvälineeksi. Olin koko ajan tietoinen vauhdista ja matkasta. Kisan päätteeksi kapine näytti matkaksi 122,1 km ja kun juostessa vääjäämättä tulevat lisämetrit otetaan huomioon, laitteen tarkkuutta voidaan pitää vähintäänkin hyvänä. Myös akulle luvattu 12 tunnin kesto piti reilusti paikkansa.




Voittajat Petri ja Tuija sekä kakkonen Eka 

 

Ruoka ja juoma kisan aikana

 

Aamupäivän menuun kuului paahtoleipää vadelmahillolla, suolakurkkua, colaa ja vettä. Puolen päivän jälkeen alkoi kahvi maistua ja sitten loppu menikin puuron sekä mustikkakeiton voimin. Urheilujuomat jätin taas koskematta.

 

Ensimmäisen kerran ultrassa minulla oli henkilökohtainen huoltaja. Hänen toimintansa ja myötäelämisensä osoittautui erittäin hyödylliseksi. Käytännössä koko kisan aikana minun ei tarvinnut pysähtyä ollenkaan (paria puskareissua lukuun ottamatta). Huoltoalueen kohdalla kävelyaskeleiden aikana puuro suorastaan lusikoitiin suuhuni. Samoin kaikki muutkin mieliteot täytettiin aina seuraavalle kierrokselle. Suurkiitos Helena, tammikuussa on luvassa puolta pitempi pesti!


Jälkijorinat!

 

Nyt muutaman ultran kokemuksella uskon jo jotain oppineeni

 

-         mitään valtavaa etukäteistankkausta ei voi tehdä mutta suorituksen aikana pitää syödä ja juoda alusta lähtien. Ja sitä mitä mieli tekee, mitään erikoisia kikkailuja ei tarvita. Löysä kaurapuuro on aivan huippua! Energiataso on saatava pysymään korkealla koko suorituksen ajan, muuten peli on menetetty

-         suorituksesta voi tulla onnistunut vaikka päivän kunto ei tuntuisikaan hyvältä. Perniössä juoksu kulki hyvin mutta olo juoksun jälkeen oli ihan hirveä. Nurmossa taas juoksu kulki tahmeasti mutta olo juoksun jälkeen oli täysin normaali

-         henkilökohtainen huoltaja ultramatkalla on kullan arvoinen!

 

 Lokakuussa Wihan sataselle ja tammikuussa Espooseen!