Olihan upea paiva. Kavimme katsomassa mista pitka kastelukanava saa alkunsa. Kaverina minulla oli suomalainen Mikko Lanki. Mikko on helsinkilainen laivuri, joka yhteysaluksillaan kuljettaa ihmisia Helsingin Sirpalesaareen. Mikko asustelee taalla toista talvea ja mukana on myos mainio laivakoira Riku. Pienen vammautumisen takia Mikko on nyt juoksukiellossa, mutta pyoralla sparraaminen onnistui hyvin. 

Kanavalle paastyamme ja jonkin matkaa edettyamme, maisemat alkoivat pikkuhiljaa kohota. Valilla kanava sukelsi kallion sisaan ja juoksureitti hieman kierteli. Viimeisen kilometrin serpeeninousun ja sannostelypatojen jalkeen, silmien eteen avautui aivan uskomattoman hieno naky. Sininen, aivan tyyni laaksojen valissa oleva suuri jarvi. Jarven nimi on Embassament De La Pedrera. Tunnelma oli hieman aavemainen. Kaikkialla oli aivan hiljaista. Vakisin tuli mieleen ettei taallakaan olisi koskaan tullut kaytya ellei juoksua olisi aikoinaan tullut aloitettua.

Embassament De La Pedrera

Kotimatkalla saa lampeni, aamun sumuisuus halveni ja oli ylellista kun sai vahentaa vaatetta huoltajan reppuun. Myos juttuseura kelpasi hyvin. Sen kanavan varrelta ei energia lopu. En tieda katkaistaanko Espanjassakin varkailta sormet, mutta rikos lienee kuitenkin ollut varsin pieni, kun poimimme loputtomista appelsiinipuista muutaman hedelman maistiaisiksi. Mikon asunnolta edestakaisen matkan pituudeksi tuli 41 km ja keskivauhti 5:38 min/ km. Kun tahan lisataan siirtymat omalta asunnoltani, (yhteensa 4 km) kilometrisaldo karttui taas aivan huomaamatta.

Appelsiinirosvo

Ja eilenkin juoksin. Kuuden minuutin vauhdilla La Matan kansallispuiston kivikkoisilla reiteilla seka tasaisimmilla rantaraiteilla matkaa kertyi yhteensa 37 km.