Vuorossa oli ison suolajarven, Laguna De Torreviejan kierto. Ajankohta oli tarkoituksella valittu sunnuntaiksi, koska suunniteltu reitti kulki yleisilla teilla ja liikenteen kanssa saa taalla kuitenkin olla varovainen. Kiertosuunta oli myotapaivaan ja isommalta CV-95 tielta selviydyttyani pienemmalle, kohti Los Montesinos kylaa johtavalle tielle, juoksu rentoutui. Tie halkoi suuria appelsiiniviljelmia ja aika-ajoin oli liikennemerkkeja, joiden tulkitsin varoittelevan "suolavaaroista". Pienen suunnitelman muutoksen tein, kun huomasin San Miguelin kylan olevan viisi kilometria sivussa reitiltani. Pieni kyla olikin varsin idyllinen. Kapea paakatu nousi kohtalaisen jyrkkaan makeen ja kaikki palvelut olivat sijoitettu sen varrelle. Poikkesin kuppilaan jossa tupakansavu oli "kasinkosketeltava". Paikka oli aivan taynna vanhoja ukkoja pelaamassa lautapeleja. Juoksutrikoissani hieman erotuin porukasta. Kohtuuhintaan (2€) sain kuitenkin maistuvan kahvin seka coca-colan.

Leppoisa matkanteko jatkui. Muutaman kerran sydamentykytysta aiheuttivat appelsiinipeltojen aitojen takana haukkuneet, varsin vihaisen nakoiset isot koirat. Yhden tapasin myos henkensa heittaneena tien pintareella. Reilun parikymmenta kilometria juostuani saavuin suolajarven paassa olevaan Los Montesinos kylaan. Taalla nautin ison kupillisen jaateloa. Paikan ystavallinen, englantia puhunut omistaja kyseli, haluaisinko nostaa polkupyorani kahvilan aitauksen sisapuolelle:)

Jaateloannos lienee ollut rautavatsallekin liikaa. Kaupunkia lahestyttaessa oli pakko loikkia La Matan kansallispuiston tiheisiin pusikoihin. Loppumatka sujuikin sitten vatsan kuplimista kuunnellessa, mutta kuitenkin lopulta ihan hyvin. Paivaretken pituudeksi, pienine lisalenkkeineen tuli 42 km. Kylma cerveza tuntui ansaitulta. Saa oli kohtalaisen viilea. Aurinko pysytteli pilvessa ja muutama pisara vettakin taivaalta tuli. Juoksutakki ja pitkat trikoot olivat tanaan paikallaan.