Torreviejassa on kaksi suolajarvea, Laguna De Torrevieja ja Laguna De La Mata. Suolajarvien ansiosta Torreviejan ilmasto on lauhkeaa talvellakin ja sanotaan etta taalla on helppo hengittaa.

Taman paivan lenkki suuntautui pienemmalle jarvelle, Laguna De La Matalle. Asunnolta matkaa sinne on 10 km ja jarven kierto on 15 km. Suunnitelmissa oli siis 35 km annos. Jarven kierto oli alustaltaan varsin vaihtelevaa, hyvin juostavaa hiekkapintaa mutta myos kivikkoa ja osin turhankin pehmeaa hiekkaa. Portteja oli paljon, mutta kaikista paasi ohi, kunnes eteen tuli korkea aidattu rautaportti jota oli mahdoton kiertaa. Tassa kohtaa fore naytti juostun matkan 22,6 km. Laheisella pellolla oli paikallinen appelsiinin viljelija, jolle ihmettelin asiaa. Yhteinen espanjanenglantimme oli taas hakusessa mutta selvaksi tuli, ettei hanella ole porttiin avainta, eika han tieda miksi se yleensa on niin tiukasti lukittu. Han oli kovin osaaottavan nakoinen kun kerroin joutuvani kaantymaan takaisin ja matkaa kotiin on reilut parikymmenta kilometria.

Vastarannalla yritin viela yhta oikoreittia, mutta usko loppui kesken ja tuloksena oli vaan muutama lisakilometri. Juomat loppuivat 35 km kohdalla ja kaupunkiin saavuttaessa eilen niin tasaiseksi kehumani pyoratie alkoi silmissa jo nayttaa osin kumpuilevalta. Kaupungista sain kuitenkin ostettua taas colan, jonka voimin loppukilometritkin asunnolle sujuivat. Paiva-annoksen pituudeksi tuli 47 km ja keskivauhti oli hieman eilista nopeampaa. Tanaan on kuulema Kuopion yhteislenkilla ollut puolisaareen lunta. Taalla aurinkoinen juoksusaa kuitenkin jatkuu.

Toivottavasti tanaan loytyy laadukkaampaa ruokaa. Eilen illalla soin niin raa'an pihvin (tai nalissani puolet siita) etta veriroiskeet suupielesta joutui huuhtomaan pois muutamalla cervezalla!