Täällä espanjalaiset ovat viettäneet jouluaan. Kolme viisasta tietäjää ovat rantautuneet ja jakaneet lahjojaan. Minulle eivät tuoneet mitään! Tai en tiedä ovatko käyneet oven takana. En hirveän paljon ole joutanut kotona olemaan.

Eilen sää palautui taas ennalleen. Juostiin Mikon kanssa 25 km yhteislenkki. Pidettiin leppoisaa kuuden miinuutin vauhtia ja Mikon loukkaantunut jalka kesti reissun hyvin. Pienen energiatankkauksen jälkeen jatkoin vielä ominpäin 18 km.

Ultrajuoksija-lehdestä bongaamansa Pasin tekstin- "on varsin ikävä seurata viereistä kaveria, joka ei uskalla lähteä lenkille vain siitä syystä kun lehdessä lukee, ettei pitkiä lenkkejä saisi missään nimessä tehdä peräkkäisinä päivinä"- jälkeen Mikko olisi ollut valmis elämänsä ensimmäiseen tuplaan, mutta jalka vaati kuitenkin välipäivän ja hän oli pyörällä huoltajani. Suunnistettiin merenrantaa etelään, josta Campoamorin kautta kierrettiin kastelukanavalle. Las Filippinas kylän katukahvilassa nautittiin virvokkeet ja samalla vaihdoin kuivan paidan. Matka jatkui ja noin kolme kilometriä edettyämme säpsähdin ettei minulla ollut juomavyötä. Se oli jäänyt sinne kahvilaan! Vyö on vanha, joten sen ei väliä, mutta siellä sattui olemaan asuntoni avaimet. Mikko porhalsi pyörällä takaisin ja minä hölkkäilin huolestuneena vastaan. Onneksi kahvilan omistajat olivat ottaneet vyön talteen, joten tämä vähän sykettä nostanut tapahtuma päättyi onnellisesti. Hienojen maisemien siivittämän päiväretken kokonaispituudeksi muotoutui 36 km.

Juhlapäivänä asuntoalueet olivat entistäkin hiljaisempia. Kokonaisia kyliä näyttää olevan vailla asukkaita. Ketkä ne kaikkki oikein omistaa? Mitä erilaisempia rakennuksia katsoessa- asiasta sen enempää ymmärtämättä- onko täällä arkkitehdin taivas?