Tapahtuman päättymisestä on kulunut reilu viikko ja elämä alkaa palautua normaaliin uomiinsa. Etureidet ovat edelleen hieman väsyneet mutta muuten jalat alkavat olla kunnossa. Pääkin alkaa jo toipua. Myös muutaman vuorokauden kuumetaudin ehdin jo pitämään.

Kisan tapahtumia on käyty tarkkaan läpi. Kattavat excel-taulukot mahdollistavat analysoinnin ja jälkipelejä on ollut mukava pelata. Täältä löytyy viivagrafiikkaa molemmista vuorokauden juoksuistani. Samoja piirteitä löytyy, mutta onneksi edistystäkin on tapahtunut. Yhdennentoista tunnin kiihdyttely ja samalla varmistelu puolivälin tavoitteen (110 km) saavuttamiseksi oli tietenkin täysin turha ja söi voimia. Jyrkkää romahtamista ei yksin sen syyksi kuitenkaan voi laittaa. Valmiudet eivät vaan vielä näytä riittävän näin pitkän kisan täysipainoiseen läpiviemiseen. Niin fyysisessä kuin psyykkisessä puolessa on vielä paljon kehitettävää. On alettava harrastaa liikuntaa myös mukavuusalueen ulkopuolella. Ruoka- ja juomahuoltoon olen tähän asti suhtautunut melko välinpitämättömästi. Olisiko viimeinkin aika paneutua myös niihin ihan kunnolla.

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista ja viesteistä. Spartathlonin suhteen pysyn kuitenkin kannassani. Vaikka 200 km vuorokaudessa ei olekaan mikään tae Spatathlonin läpiviemiseen, antaisi se kuitenkin hyvän pohjan vaativaan kisaan. On oikeastaan hyvä ettei täydellistä onnistumista 24:lla nyt tullut. Kokemusta ja kokemuksia ehtii nyt rauhassa hankkia. Seuraavana ohjelmassa on Suomi- Juoksun 100 km ja voi olla että myös Kaustiselle alkaa tehdä mieli. Pidemmän ajan tavoitteeksi on nyt kirjattu: Spartahlon v.2010.