Hiekkaharjun keskeytyksen aiheuttanut takareiden rasitusvamma on osoittautunut varsin ongelmalliseksi. Kevyttä hölkkälenkkiä olen pystynyt tekemään, mutta viime tiistaina ollut Poukaman lenkkipiirin kevätkauden perinteinen päätöskisa oli jo ylivoimainen tehtävä. Poukaman kierroksella (11,2 km) poltellaan talven karstoja ja palkinnotkin ovat mainitsemisen arvoiset - kolmelle parhaalle kalakukko. Tällä kertaa kukot menivät parempiin suihin. Takareisi kesti kyllä lämmittelyn, mutta reippaampaa menoa ainoastaan kaksi kilometriä. Sen jälkeen juoksu oli pakko lopettaa, kipu oli kestämätön. Jalkaa on nyt hoidettu hieronnalla, Ibumaxilla ja myös fysikaalinen hoito aloitettiin. Olen saanut pyyhkeitä ”tietämättömyydestäni” että myös venyttely on osa harjoittelua. Nyt on hyvät venyttelyohjeet ja kivun rajoissa myös pientä hölkkää on lupa mennä. Olen huono tekemään mitään oheisharjoitteita ja ainakaan mihinkään vesijuoksuun en ala. Mieli on kuitenkin kohtalaisen positiivinen, olenhan tähän mennessä saanut olla varsin vähin vammoin.

Jalkaa hoidetaan nyt kaikin keinoin ja lähiviikot näyttävät meneekö Perniön kesäyö minun osalta huoltajan tehtävissä. Huoltajan tehtävälistaan pitänee lisätä myös varustarkastus ennen kilpailupaikalle lähtöä. Muuten voi käydä kuten Helenalle tänään. Hän joutui juoksemaan Länsiranta-Hölökän (21,1 km) eriparikengissä. Onneksi eivät sentään olleet saman jalan!