Pikaiset tunnelmat!

Paljon ei ollut odotuksia. Suomi- Juoksu toimi testinä takareiden kestävyydelle. Ennen starttia oli hivenen arpomista vaatetuksen kanssa. Päätyminen lyhyisiin trikoisiin, pitkään juoksupaitaan ja hanskoihin oli kuitenkin mainio valinta. Tämmöinen paksujalkainen juoksija näyttää tarkenevan lyhyissä housuissa jopa nollakelissä.

Juoksu alkoi hyvin. Ensimmäiset kympit noin 5 min/ km (+). Maratonin väliaika oli 3:45:10. Sen jälkeen alkoi kuitenkin pieni hiipuminen ja hivenen alkoi mietityttämään vielä jäljellä oleva matka. Välillä oli kuitenkin sopivasti juoksuseuraa ja silloin matka taittui mukavasti. Takareisi muistutteli olemassa olostaan, mutta mitään tilttiä ei kuitenkaan tullut. Reilun 70 km jälkeen juoksu taas helpottui, mutta kun huomasin että ennätykseen ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta, niin viimeiset kympit sitten vaan varmistellen. Edelliset juoksemani kolme satasta ovat olleet 9:33..9:46 välillä ja nyt tämän sattuminen siihen haarukkaan kuvastanee jonkinlaista varmuutta. Toisaalta näillä resursseilla ei paljon parempaan taida juuri pystyäkään. Kerran reisi kesti tämän testin niin sitten saa kestää myös Kaustisen. Eli sinne valmistautuminen alkaa viikon toipumisen jälkeen.

Hienoa oli että Helena onnistui ensimmäisellä satasellaan. Alla erittäin raskas viikko perhesurun takia. Maaliin tulon jälkeen purkautunut itku tuli suoraan sydämestä. Ilosta ja Surusta!