Viikonloppu vierähti taas Tampereella. Endurancen syysleiri järjestettiin Varalassa ja seuran syyskokous pidettiin lauantaina. Kokouksen jälkeen oli vuorossa Endurancen mestaruuskilpailu Pispalan portaiden ylösjuoksussa. Kilpailun sääntöihin kuului, että aika katkeaa vasta kun porrasjuoksun jälkeen on ilman nestettä syönyt kolme Cream Cracker-keksiä ja viheltänyt. Ajanotto oli jokaisen omalla vastuulla ja kun Helena yleensä katsoo juoksujensa ajat aurinkokellosta-  joka taas ei kuuden jälkeen illalla tähän aikaan vuodesta toimi- starttasimme portaisiin yhtäaikaa. Sain häneen ylösnousussa hieman  etumatkaa, mutta niin kova tyttö Helena on keksejä syömään, että vihellykset onnistuivat pitkän kakomisen jälkeen lähes yhtä aikaa. Pienen lenkin, saunomisen ja iltapalan jälkeen loppuilta fiilisteltiin Spartathlonistien kokemuksia videoita ja valokuvia katsellen.

Sunnuntaiaamuna startattiin jo kahdeksalta Pyhäjärven kierrokselle. Syyssää oli mainio ja hyvässä porukassa järven kierto (27 km) sujui mukavasti loppua kohti hieman kiihdytellen.

Alla vielä grafiikkaa viikon takaiselta Wihan sataselta. Mielenkiintoista on pohtia, miksi juoksu joskus kulkee ja joskus taas ei. Tampereen juoksu oli aivan eri maailmasta kuin elokuun alussa Kaustisella. Perusjuoksukunnon uskoisin kuitenkin olleen lähes saman. Olen toteuttanut vanhan liiton tankkausmallia nyt kaksi kertaa, maratonille ja sataselle ja molemmista on onnistuneet suoritukset. Sen verran jo vannon tähän valmistautumiseen, että saman tulen tekemään myös E24:lle.