Spartathlonin osanottajalista on nyt päivitetty. Ensimmäisessä versiossa oli 358 nimeä, mutta muutamia poisjääntejä on nyt tullut. Harmillisesti listalta on hävinnyt vuosien 2006...2008 Spartathlon voittajan jenkki Scott Jurekin nimi. Hän on kipaissut reitin joka kerta alle vuorokaudessa. Eniten juoksijoita on Japanista (75) ja seuraavana tulee Saksa (45). Suomalaisia on mukana 14, josta meitä ensikertalaisia neljä.

Spartathlon vaatii huomattavasti enemmän etukäteisvalmisteluja kuin aikaisemmat ultrajuoksuni. Nyt ei henkilökohtainen huoltaja ja huoltotarvikkeet olekaan koko ajan käden ulottuvilla. Reitillä on kuitenkin huoltopisteitä 74 kpl ja jos niiltä luvatut eväät löytyvät, niillä pitäisi kyllä hyvin pärjätä. Lisäksi huoltopisteille on mahdollisuus lähettää omia drop bageja, joihin voi laittaa omia herkkuja ja vaihtovaatteita. Mietittävä vaan on, missä vaiheessa tarvitsee pitkähihaista juoksupaitaa, otsalamppua, hanskoja ja vaihtokenkiä. Juomapulloa en aio kantoon ottaa, mutta pieni vyölaukku mukaan lähtee ja sieltä löytyy ainakin suolaa, vaseliinia, särkylääkettä ja kännykkä. Ulkopuolinen huolto on sallittu neljällätoista pisteellä, mutta kun huoltoautokuntien muodostumista ei vielä tiedä, henkilökohtaisen huoltajan tavoitettavuuteen ei kannata etukäteen tukeutua. 

Järjestäjien vaatimaan terveystodistukseen sain nimen työterveyslääkäriltä. Tosin hän päätä pyöritellessään taisi hieman epäillä koko homman järkevyyttä. Hellettä Kreikassa näyttää edelleen piisaavan ja vaatetus on valittu sen mukaan. Aurinko on polttavaa ja monet käyttävätkin päähineenä niskaa suojaavaa legioonalaislippahattua. Itse en ole lippalakissa juossut sitten ensimmäisen maratonini v.1993. Huivi on minun juttuni ja siitä aion pitää kiinni Spartassakin. Nyt onkin sitten tuunailtu erilaisia päivä- ja yöhuiviversioita. Juoksukenkänä tulee olemaan Asicsin 2140. Onneksi tätä viime vuoden mallia on Start Fitnessiltä vielä kohtuuhintaan saanut.  

Kaikki alkaa olla valmista suurta seikkailua varten ja alla vielä yhteenveto harjoittelusta kuukausittain.

Tammikuu (246 km)
Nämä kilometrit tulivat suurimmaksi osaksi Espanjassa. Vielä kyti toivo että tulehtunut nilkka tervehtyisi ja osallistuminen E24:lle onnistuisi. Toisin kuitenkin kävi ja kisa jäi kokonaan väliin. Samalla kuitenkin syntyi lopullinen päätös Spartaan menosta.

Helmikuu (208km)
Jalka ei ollut edelleenkään kunnossa, mutta vähitellen pystyi juoksemaan ilman kipua. Loppukuusta onnistui jo jatkettu kotirataultra 56 km.

Maaliskuu (393 km)
Juoksu alkoi maistua. RRR:n järjestämän Kolmen kylpylän kirmaisun juoksin edestakaisin – reissun pituudeksi tuli 62 km.

Huhtikuu (400 km)
Kuukauden puolivälissä iski kova kurkkukipu ja täytyi hieman pitää huilia. Hiekkaharjunharjun 6 h tulos 67,05 ei aivan tyydyttänyt, mutta ehkäpä vastasi sen hetken kuntoa. Kuukausitavoitteessa pysymiseksi piti vielä vapunaattoiltana käydä 30 km lenkillä.

Toukokuu (529 km)
Nyt tuli jo tehtyä kunnon ryppäitä. Pisin yksittäinen lenkki Maaningalta Tahkolle 57 km. Mäkitreenit Puijolla alkoivat. 

Kesäkuu (409 km)
Suomi- Juoksu 100 km. Helppoon juoksuun ja henkilökohtaiseen ennätykseen (9:16:18) myrskysäässä olin erittäin tyytyväinen. Palauttelun takia kuukauden kilometrimäärät jäivät suunniteltua vähäisemmäksi.

Heinäkuu (602 km)
Alkukuusta juoksin Varpaisjärven ja Pielaveden maratonit, joiden startit olivat 14 tunnin välein. Kokeilu oli ennen kokematon ja onnistui hyvin. Alkoi myös vuosisadan helle, joka oli ihan hyvää siedätystä Spartaa ajatellen. Helle hankaloitti kuitenkin yöunia ja toi ylimääräistä väsymystä. Paahtavassa helteessä tuli rämmittyä Puijon ja Antikkalan laskettelurinteitä. Kuukauden viimeisenä päivänä juoksin Kuusaan maratonin tasaisella vauhdinjaolla 3:21:00.

Elokuu (573 km)
Hellettä riitti edelleen ja juoksu alkoi olla aikamoista puurtamista. Maiseman vaihto kuitenkin auttoi ja viikonloppuleirillä Kiltuan korvessa juostut 116 km olivat jo liikunnan iloa.

Syyskuu (222 km)
Keventelyä ja kaikkien viime hetken luulotautien kuuntelua. Tänään oli viimeinen 15 km lenkki ja seuraavat juoksuaskeleet otan vasta Akropolis-kukkulalla.

Juoksua tuli yhteensä 3582 km, joten alkuvuodesta asetettu tavoite täyttyi mukavasti. Mielestäni tavoite oli sopivasti asetettu, koska suurempi määrä olisi saattanut kääntyä vastaan väsymyksenä. Mäkijuoksua olisi kuitenkin saanut olla enemmän. Harjoittelumaastoista se ainakaan ei ole ollut kiinni ja laiskuuteen syyllinen löytyykin peiliin katsomalla. Samoin jyrkkien mäkien kävelyharjoitukset jäivät tekemättä. Paino on pysytellyt koko vuoden 71-73 kg paikkeilla. Vaikka liikuntaa on ollut paljon, paino ei ole päässyt laskemaan, sen verran hyvin ruoka on maistunut. Tavoistani poiketen nyt en ole vältellyt myöskään makeaa ja oluttakin on tullut juotua vähintään riittävästi. Pistettäköön se vaikka hellekesän piikkiin. Onneksi varsinaiset juopottelukerrat ovat jääneet vähiin.

Tässä vielä viimeiset 12 viikkoa. Näillä mennään. Pitänee sanoa kuten oikeat urheilijat arvokisoihin lähtiessään: Parhaani teen. Katsotaan mihin se riittää!

Tiistaiaamuna lennetään Ateenaan ja kisan startti on sitten perjantaina klo 7:00. Liveseuranta on kahdeksalta väliaikapisteeltä. Myös juoksufoorumin Spartathlon-ketjussa pysytään tilanteen tasalla.