Lauantaina järjestetystä, pienestä pihajuoksusta alkunsa saaneesta Wihan kilometreistä on kasvanut jo iso ultrajuoksutapahtuma. Tällä kertaa oma roolini oli olla liikenteenohjauksessa sekä huoltotehtävissä. Tosin mukavaa oli sekin ja juoksemaan ei mieli tehnyt.
Syksyinen sää oli suosiollinen. Yöllä alkanut sade loppui sopivasti ennen starttia ja lämpöasteita oli lähes kymmenen. Kärjessä mentiin kovaa. Satasen voittajakaksikko Jyrki Kukko ja Juha Hietanen painelivat molemmat alle kahdeksan tunnin. Naisten voittaja Satu Ovaskainen juoksi kaikkien aikojen toiseksi parhaan suomalaisajan 9:09:09. Helenan viidenkympin taivallus päättyi reilun 30 km jälkeen. Osasin tätä hieman odottaa, koska hänen harjoittelunsa on työkiireiden takia jäänyt todella vähiin. Sujuvasti juoksukamppeet kuitenkin vaihtuivat lämpöhaalariin ja Helenakin siirtyi huoltohommiin.
Mutta myös hienoja kuopiolaisia onnistumisia tuli. Junnisen Teijan ja Tuovisen Annen debytointi satasella päättyi riemukkaisiin tunnelmiin. Reilu yhdentoista tunnin alitus ensikertalaisilta on kova juttu ja oli ilo seurata heidän päättäväistä menoaan. Huoltaessa ja kannustaessa elin täysillä mukana ja jännitin varmasti enemmän kuin päähenkilöt itse. Jäi todella mukava fiilis ja tyttöjen onnistumiset rohkaisevat varmasti lisää kuopiolaisia kokeilemaan ultramatkoja. Wihan tulokset.
Mitäs me ultrajuoksijat!
Spartathlonin jälkeen olen pitänyt suunnitellusti juoksutaukoa. Viiden viikon aikana olen tehnyt vain kolme reilun kympin lenkkiä. Näin vähällä juoksuilla olen ollut viimeksi vuonna -96, jolloin katkaisin työtapaturmassa jalkani. Ajan saa näköjään kulumaan ilman juoksuakin ja tähän voisi vaikka tottua. Nyt tahti kuitenkin muuttuu ja laiskottelu loppuu. Vajaa 13 viikkoa E24:een ja siellä on tarkoitus olla kunnossa.
