Kuopio 6 h Run on onnellisesti takana. Sää suosi ja tulostaso oli kova. Järjestelyt sujuivat hyvin ja mielellään olisi juoksutettu samalla kertaa isompaakin porukkaa. Tänään Endurancen jäsentiedotteessa julkaistu raportti tapahtumasta löytyy tuloslinkin alapuolelta.  

En viitsinyt raportista sairaskertomusta tehdä, mutta viime viikot ovat itseltäni menneet juoksun kannalta täysin mönkään. Kyrönjoen maratonilta saadun kovan yskän paranteluun meni viikko ja heti sen jälkeen alkaneeseen kovaan kurkkukipuun löytyi apu vasta K6h-kisan aatonaattona. Liekö piällysmiehen vastuu ollut niin raskas kantaa, että stressiperäinen virus iski kurkkuun. Kuin ihmeen kaupalla kisa-aamuna pystyin kuitenkin suutani jo lähes kivutta aukomaan ja sain myös oman osuuteni vietyä kohtuullisesti läpi. Kokonaan kurkkukipu ei ole hellittänyt vieläkään ja voi olla että lauantaiksi suunniteltu Terwamaraton jää juoksematta. 

Tulokset ja kuvia Kuopio 6 h Runista

 

Kuopio 6 h Run järjestäjien näkökulmasta

Taustaa
Idea ultrajuoksutapahtuman järjestämisestä oli elänyt päässäni jo pitkään, mutta lopullisesti se jalostui palatessamme keväällä 2010 Hiekkaharjun 6 h juoksusta. Kuusi tuntia, paikkana Väinölänniemen urheilukenttä olisi luonnollinen valinta matkaksi ja paikaksi. Tässä vaiheessa en asiasta vielä puhunut kenellekään, vaan tein hieman taustatyötä selvittämällä sähköisen kierroslaskennan kustannukset sekä varmistamalla tälle kustannukselle sponsoroinnin.

Tämän jälkeen lähetin pienelle ydinryhmälle viestin mahdollisesta kuuden tunnin juoksusta Kuopiossa ja sain kaikilta kannustavaa palautetta viedä asiaa eteenpäin. Ryhmän kanssa pidimme palaverin, jossa pääkohdista sovittiin. Olimme yhtä mieltä siitä, että pyritään järjestämään laadukas tapahtuma ja toteutuakseen se vaatii sähköisen kierroslaskennan lisäksi myös kunnollisen äänentoiston sekä ammattikuuluttajan. Tapahtuma ristittiin Kuopio 6 h Run nimelle ja ajankohdaksi tuli tarkan pohdinnan jälkeen 14.5.2011. Myös Helenan suunnittelema kisalogo lanseerattiin.

RRR:n (Rauhalahti Road Runners) hallitukselle vein idean hyvin valmisteltuna ja lupauduin vetämään järjestelyt. Kuopion ensimmäiselle ultrajuoksutapahtumalle näytettiin vihreää valoa ja sen jälkeen perusasiat lyötiin nopeaan tahtiin lukkoon. Tapahtuman lopullinen julkistaminen tapahtui marraskuussa juuri sopivasti Endurancen syysleirin aikaan. Anttilan Hannu näytti esimerkkiä lähettämällä ilmoittautumisen ensimmäisenä välittömästi leiriltä palattuamme.

T-paitojen tilaukseen löytyi Langin Mikon avustuksella edullinen kanava Espanjasta. Paidat jouduttiin tilaamaan varsin aikaisessa vaiheessa, joten tarvittavan määrän arviointi oli hankalaa ja se optimistisesti ylimitoitettiinkin. Talven aikana ei muita järjestelyjä tarvittu, ilmoittautumisia odoteltiin ja harvakseltaan niitä alkoi tippuakin.

Kisaviikko
Ennakkoilmoittautumisen päätyttyä lähtölistalla oli 34 nimeä. Vaikka mitään ryntäystä en odottanutkaan, täytyy myöntää, että lukumäärä oli minulle pettymys. Lista oli kuitenkin varsin nimekäs ja sieltä löytyi monia lajin parissa tutuksi tulleita urheilijoita. Endurance edusti enemmistöä, mutta mukavaa oli myös järjestävän seuran osuus, joista suurin osa oli ultrajuoksun ensikertalaisia.

Oma valmistautumiseni jäi hieman vaillinaiseksi, kun viikon alussa alkaneeseen erittäin rajuun kurkkukipuun löytyi syy ja oikeat lääkkeet vasta kaksi päivää ennen H-hetkeä. Kaikki tärkeät asiat sain kuitenkin tehtyä, mutta muutama juttu, jolla olisin vielä kisakuuluttajaa halunnut evästää, unohtui ja se jäi hiukan harmittamaan mieltä.

Säätä ennustettiin laidasta laittaan, mutta onneksi ilmojen herra kuitenkin suosi meitä. Kilpailun tuloksia en ala kertaamaan, mutta totta kai Suomen ennätys kruunasi tapahtuman. Mainittava on myös kova tulostaso kokonaisuudessaan niin miehissä kuin naisissakin. Parinkymmenen hengen talkooporukka teki upeaa työtä, josta suuret kiitokset heille. Vaikka ultratapahtuman järjestelyissä oltiin ensikertalaisia, mielestäni onnistuttiin hyvin. Muutamat pienet kömmähdykset menevät kokemattomuuden piikkiin ja niistä otetaan opiksi. Tunnelma sai paljon kiitosta ja muutenkin välittömästi kisan päätyttyä saatu palaute lämmitti sydäntäni. Tiedossa ollut puutekin oli. Reaaliaikainen näyttö kilpailijoille puuttui, mutta auringonpaisteessa näkyvän näytön hankkiminen olisi vaatinut kohtuuttomia kustannuksia, joten siitä suosiolla luovuttiin.

Puolitoistatuntia kisan päättymisen jälkeen Väinölänniemen stadion oli autio, aivan kuin siellä ei mitään olisi tapahtunutkaan. Vaikka osallistujamäärä olikin pettymys, mieleni valtasi hyvänolon tunne ja takki oli iloisen tyhjä.

Jatko
Rataultran järjestäminen on helppoa kuin heinänteko: matka on valmiiksi mitattu, liikenteen ohjausta ei tarvita, pieni talkooporukka jne.. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksioikoinen. Laadukkaat järjestelyt vaativat kustannuksia ja vaikka rahallistakin tukea tapahtumaan vähän saatiin, reilun kolmenkymmenen hengen osallistujamäärällä tavoitteena olleeseen nollatulokseen ei päästä. Tähän homma ei kaadu, mutta tapahtumalle en kuitenkaan uskalla luvata jatkoa. Ainakaan tulevana keväänä, kun ultrakansa kokoontuu Lohjalle, tapahtumaa ei järjestetä. Kuten tiedossa on ollutkin, sponsoreiden ja median kiinnostunut ultrajuoksua kohtaan on Suomessa heikkoa ja ehkä se tällä kohtaa auringon alla on vielä heikompaa. Heille on erittäin vaikea perustella, että tapahtumasta, jossa juostaan tuntikausia ympyrää, saadaan aikaan kiinnostava kestävyysurheiluspektaakkeli!

Kirvestä ei kuitenkaan heitetä kaivoon. Suomesta puuttuu tällä hetkellä 12 tunnin sisärataultra ja Kuopiosta löytyy puitteet myös sellaisen järjestämiseen. Milloin aika on sitten kypsä siihen, että kysyntää moiseen olisi tarpeeksi. Ehkäpä ei milloinkaan. Tai ehkä sitten jos maineikas ultrajuoksuseura Endurance lähtisi yhteistyökumppaniksi järjestelyihin…hullu ajatus joka juuri tuli mieleeni.

Tavataan kesän juoksuissa!

Eka