Tanskan retkeily on nyt takana. Reissusta muodostuikin varsin mielenkiintoinen ja lopulta myös ihan onnistunut. Torstaina lennettiin Riian ja Kööpenhaminan kautta Bornholmin saarelle. Kaikki lennot olivat aikataulussa, mutta ruumaan laitettu matkalaukku ei kuitenkaan Bornholmiin saakka onnistunut mukana tulemaan. Juoksukamppeet olivat käsimatkatavaroissa, joten sen puoleen ei ollut huolta, mutta muuten fiilis vähän laski. Laukku oli jäänyt Kööpenhaminaan ja se luvattiin toimittaa meille mahdollisimman pikaisesti. Vaikka saarelle oli vielä useita lentoja, laukku kuitenkin saatiin vasta seuraavana aamuna, mutta hyvä niinkin ja keskittyminen kisaan saattoi alkaa.
Kisareittiä
Reitti kulki välittömästi majamme takaa, mutta onneksi oli korkea aita välissä.
Majoituimme kisapaikan välittömässä läheisyydessä olevan leirintäalueen mökeissä ja siitä käsin oli helppo tutustua reittiin. Kisa käytiin 1032 m pituisella reitillä ja ihastuin siihen heti. Puut suojasivat reittiä niin paljon että sinne ei päässyt aurinko eikä juuri sadekaan. Team Finlandin toinen puolikas, Tomppa ”von Mähönen” saapui paikalle perjantaina ja porukalla käytiin tankkaamassa Rönnen kaupungilla.
Team Finland
Suomen pojat ja Ruotsin Reima Hartikainen
Lauantai valkesi viileänä ja juoksusääksi se oli mitä mainioin. Pienimuotoisten seremonioiden jälkeen lähdettiin sitten taipaleelle. Kevät ja alkukesä olivat treenien suhteen menneet niin huonosti, että ääneen en mitään tavoitteita ollut sanonut. Mielessäni olin kuitenkin nyt päättänyt pysyä radalla koko ajan ja jos se onnistuisi, huonohko ennätykseni korjaantuisi. Alkuvauhti oli hiljainen, mutta siitä huolimatta juoksu ei mitenkään helpolta tuntunut. Tiesin heti että oli odotettavissa mielenkiintoisia hetkiä.
Alkuiltaa
Aatelismiehellä kulkee hyvin.
Ensimmäisten kymppien jälkeen en paljon vauhtia seuraillut, vaan annoin mennä tunteen mukaan. Junnisen Teijalta oli tullut viesti, että olin 240 km vauhdissa. Huoltajani olikin suositellut Teijaa Kaustisen kuuluttamoon (Kaustisen kävijät tietävät tämän). Kuuden tunnin suunnan vaihto tuli hieman yllätyksenä, koska se tapahtui vasta reilusti kuuden tunnin jälkeen. Sen verran vertasin etenemistäni viime syksyn Spartaan, että 81 km (Hellas Can) kohdalla olin täysin samassa vauhdissa. Huoltajani alkaa olla oikeasti perillä ultrajuoksusta – ainakin reilun kahdeksan tunnin juoksun jälkeisestä kommentista päätellen - ”Ihan hyvä aloitus”.
Yöllä alkoi sitten vaikeat hetket. Reitin valaistus sytytettiin ja ilman omaa lamppua näki hyvin. Eteenpäin meno alkoi kuitenkin olla vaivalloista, mitään muuta syytä tähän ei ollut kuin huono kunto. Kuuntelin huuhkajan huhuilua, jonka Helena aamulla oikaisi olleen kyyhkynen. Von Mähönen otti väliin kävelypätkiä ja kun yritin pysyä hänen tahdissaan, ei siitä mitään tullut. Kävelyni oli vaappumista ja sivuaskeleita tuli paljon. Liveseuranta kuulemma toimi hyvin ja ymmärrän kyllä hyvin nukutun yöunen jälkeen ihmettelyn, miten ihminen voi viettää reilun kilometrin matkalla jopa 13 minuuttia. Kannustankin kaikkia osallistumaan 24 h kisaan, asiaan voi hyvinkin saada lisävalaistusta.
Mihinkähän suuntaan tästä nyt pitäisi lähteä?
Bornholmin huoltopöytä on todella monipuolinen. Juomaa joka makuun, pastaa, keittoa, voileipiä, sämpylöitä, pitsaa, ranskalaisia. Myös henkilökohtaisista huoltajista pidettiin hyvää huolta ja meidänkin huoltopöytä oli yön pimetessä nostettu teltan lämpöön. Pasta-annoksen sain kävelykierroksella menemään alas, mutta muuten energian saantini oli hyvin paljon hunajapitoista. Myös puuroa meni pari lautasellista ja pyysin huoltajaltani saada syödä ne istualtaan. Pitkin hampain lupa myöntyi. Jossain vaiheessa aamuyöstä myös hunajavesi alkoi tökkimään ja sormet kurkkuun työntämällä sain kerrankin oksennettua. Vajaan 140 km kohdalla täytyi käydä myös isolla asialla vessassa, jota myöskään ei ole tarvinnut kisan aikana aikaisemmin tehdä. Tämän jälkeen olo helpottui ja juoksu alkoi taas kulkea. Hyvissä ajoin tiesin että 180 km rikkoontuu ja olin siihen tyytyväinen. Vasta puolitoista tuntia ennen ajan päättymistä aloin kiinnostua sijoituksestani. Sain Helenalta tiedon että takanani tuleva Anders Pedersen on vain kahden kierroksen päässä ja saavuttaa koko ajan. Tulin sanoneeksi että minua ei kyllä kiinni ota ja sain tsempin päälle. Juoksu oli helppoa ja puoli tuntia ennen kisan loppua tajusin, että 190 km olisi saavutettavissa. Ajan täytyttyä olin täysissä voimissa ja kieltämättä tuli mieleen, miksi en aikaisemmin loppukiriä aloittanut. Mutta hyvä näin, hivenen alle 190 km tulos olisi jäänyt harmittamaan.
Viimeinen vajaa kierros alkaa
Se on siinä! 190,692 km!
Kisassa tehtiin kovia tuloksia. Norjan Joar Flynn Jenssen juoksi 237,786 km ja ensikertalainen Ruotsin Anna Grundal 221,681 km, joka on naisten uusi Pohjoismaiden ennätys. Bornholmin tulokset.
Bornholmin kisaa voi varauksetta suositella ja vaikka yön pimeimpinä hetkinä tulikin 24 h juoksut manattua alimpaan helvettiin, todennäköistä on että syksyllä aloitetaan valmistautuminen projektiin Bornholm 2012.
Kiitos huoltajalleni Helenalle ja onnittelut ensikertalaiselle Tompalle sadan mailin ylityksestä!
Huoltaja on kaljansa ansainnut!
Lisää kuvia.
