Saksan reissu on heitetty ja ensimmäiseksi pitää kehua tapahtuman puitteita. Expo, lähtö ja maali ovat lähellä toisiaan ja kaikki toimii hienosti. Sunnuntaita vasten yöllä oli satanut, ilma raikas, pilvistä, lämpöä 15 astetta ja mahtava kannustus. Kun neljätoista miestä juoksee alle 2:10, niin reitin nopeudesta ei jää epäselvyyttä. Maraton lienee ollutkin yksi maailman kovatasoisimmista kautta aikain.

Vaikka omia tavoitteita en julki tuonutkaan, reilua 3:30 alitusta lähdin kuitenkin hakemaan. Lähtökarsinassa oli hieman tungosta, kun porukkaa tuli viime tipassa aitojen yli. Lähtökarsinoiden valvomattomuus onkin ainoa miinus järjestäjille. Liikkeelle kuitenkin päästiin ja vaikka oman kellon käynnistinkin, tukeuduin järjestäjien viiden kilometrin välein olevaan ajan näyttöön.

Hieman alle viiden minuutin vauhtia mentiin, mutta kuten yllä olevasta huomaa, vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipua ja tavoite jäi lopulta saavuttamatta. Takareiden vaiva oli edelleen olemassa, mutta ei se suuremmin juoksuani haitannut. Kolmenkympin kohdalla minut saavutti 3:29 jänis mukanaan iso porukka juoksijoita. Läksin samaan matkaan, mutta 35 km kohdalla piti antaa periksi ja vauhtini tipahti roimasti. Maratonin maaliin tultiin hiutalesateessa messuhallin sisälle ja vaikka tunnelma oli hieno, en siitä oikein osannut nauttia. Kaiken kaikkiaan suurin viehätys maratoneihin on minulta mennyt ja jotenkin tuntuu että ultrajuoksuista saan enemmän irti niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Myöskään Helenan juoksu ei mennyt aivan odotusten mukaisesti. Hänen lähtökarsinansa oli niin kaukana, että starttiviivan saavuttamiseen kului lähes kymmenen minuuttia. Omien sanojensa mukaan fiilis laski jo siinä, vaikka juoksijalle nettoaika otetaankin. Maaliin hän kuitenkin tuli hyvissä voimin (netto 4:18:36), mutta toisin kävi kuopiolaisista MaratoonArille. Ennakkoluulottomana kokeilijana Ari valitsi juoksutossuikseen vuoden 1994 Mizunot. Vuosikausia kaapissa olleita rakkaita maratontossuja lienee ajan hammas hieman puraissut ja Arin juoksu keskeytyi verisesti 30 km kohdalla. Sen sijaan Arin vaimo Elizabeth juoksi kelpo ajan 3:22:35.

Tuoreempi ruusu oikealla...

MaratoonAri ja Mizunot vm.1994. Taisi tossut jäädä nyt saksanmaalle.

Frankfurtin tulospalvelu toimi tehokkaasti. Kotiin tultuamme tulokset väliaikoineen ja videoineen olivat jo sähköpostissa. Vaikka juoksustamme ei paljon käteen jäänytkään, pieni reissu talviaikaan siirryttäessä oli paikallaan. Nyt hoidellaan jalkavaivat kuntoon ja sitten mietitään uusia haasteita.