Kotirataulraa on yleensä juostu pakkasessa ja myös sen mukaisesti pukeutuneena. Tällä kertaa pääsimme nauttimaan paremmista olosuhteista. Sää oli aurinkoinen, joskin kova pohjoistuuli teki ilman paikoitellen hyvinkin viileäksi. Pelipaikaksi olimme valinneet vanhan suosikkimme kastelukanavan, jota juostiin kahteen eri suuntaan 12,5 km päähän ja takaisin. Retun ja Mikon autot toimivat mukavasti puolenvälin huoltopisteenä. Kiirettä emme pitäneet, vaan nautimme kotiradasta koko rahan edestä. 

Kuvia kotiradasta.

Alla myös muutamia kuvia Retun kamerasta.

Tämä vaan on niin mukavaa!

Kahdensuuntainen reittimme

Myös Uuno on ilmaantunut Torren maisemiin. Miestä ei olla vielä nähty, mutta tuliaiseksi saadut ruispalat ollaan jo melkein syöty. Kiitos niistä! Graavinlohen kanssa maistui kotiradan jälkeen. En tiedä millä Uuno tänne lienee lentänyt, mutta meidät tänne lennättänyt Spanair pisti hanskat naulaan ja aikoo jättää meidät tänne. Maaliskuun alussa olisi tiedossa autokyyti kotiin, mutta voi olla olla että työnantajamme kaipailee meitä jo hiukan aiemminkin. Eiköhän me jotain keksitä...