E24 h järjestettiin nyt viidettä kertaa. Kolme kertaa olen ollut radalla, kerran kotikatsomossa ja nyt talkoohommissa. Hommia riittikin ihan mukavasti ja varsinkin juomanlaskijana oli välillä todella kiirettä. Areenalla oli jälleen mahtava ultratunnelma ja mukava oli huoltohommien lomassa jutustella tuttujen kanssa. Kisan kirkkaimpana tähtenä loisti Hietsu, joka korjasi potin loistavalla tuloksella 243,467 km. Vuorokauden juoksun luonteeseen kuuluen myös epäonnistumisia tuli ja valitettavasti Jarmo kuului heihin. Mies hävisi suihkun puolelle 11 tunnin juoksun jälkeen. Varsinainen väriläiskä oli kuitenkin Suomessa asuva australialainen David Brichill- Jones. Hän piti ennennäkemätöntä vauhtia, maraton 2:56, 100 km 7:40. Areenan yleisin puheenaihe taisi ollakin missä vaiheessa huima meno loppuu. Tämä spekulointi voitiin lopettaa kun mies oli juossut 127 km. 

Jarmo Areenan takakaarteessa

Naisten kolme parasta: Sumie Inagaki Japani, Masumi Yoshimura Japani, Marie Thomsen Ruotsi (kuva Ritva Manninen)

Miesten kolme parasta: Juha Hietanen Suomi, Ari Lindsten Suomi, Sakari Haka Suomi (kuva Ritva Manninen)

Omat juoksuni ovat Espanjan jälkeen jääneet vähiin. Paluu arkeen on ollut karu ja illat tuntuvat varsin lyhyiltä. Vähäiset lenkkini olen tehnyt yhtä auraamattomalla pyörätiellä rämpimistä lukuunottamatta kaikki sisätiloissa. Helenan jalkaterän vamma varmistui rasitusmurtumaksi ja edessä on kuukausien juoksutauko. Hiihtomonon jalka kuitenkin kestää ja tänään aloitettiinkin hiihtokoulu. Ensimmäisen tunnin aiheena oli luisteluhiihdon tekniikka ja opettajana toimi hiihtoniilo, joka on käynyt suksilla viimeksi viisi talvea sitten. Opettajasta huolimatta Wasberg, Mogren ja kuokka alkoivat sujumaan, joten tästä on hyvä jatkaa ja parhaat hiihtokelit ovat vasta edessä.