Huhtikuussa juoksua tuli yhteensä 335 km. Tavoite oli eri sataluvulla, mutta loppukuukauden muuttokiireet veivät aikaa niin paljon että enempään ei ehtinyt. Muutto sujui hyvin, mutta aiheutti silti eriskummallisessa luonteessani työkiireiden ohella hieman stressiä. Tavarat löysivät kuitenkin paikkansa ja oli aika ruveta keskittymään Lohjan 6 h ja Bornholmin 24 h kisoihin.

Toukokuu alkoi hyvin ja viime lauantainen 33 km lenkki räntäsateessa tuntui nautinnolliselta. Illalla vanha vaiva kuitenkin nosti päätään ja pitkäksi venähtänyt kapakkareissu päättyi äkkipysäykseen. Mitä sitten tapahtui, voin kiertelemättä sanoa ettei ole tarkkaa kuvaa. Hölmöily harmittaa ja morkkistakin on ollut aivan riittävästi. Pari päivää kärvistelin, mutta tänään luonto antoi periksi mennä lääkäriin. Röntgenkuva paljasti aavistellun diagnoosin – kylkiluu on murtunut. Murtuneen kylkiluun kanssa voi elää lähes normaalisti, mutta niin kipeä se kuitenkin on, että juokseminen on mahdotonta.

Pitää tämän alakulon keskellä antaa taas arvostusta huoltaja - avopuolisolleni. Helenan mukaan itsesyytöksiin ei ole aihetta ja saadaan olla onnellisia, ettei kuitenkaan käynyt pahemmin. Näinhän se tietenkin on ja olisihan se räntäsadelenkki voinut jäädä viimeisekseni.

Leinosen Sepon juhlajuoksu tulee olemaan niin hieno tapahtuma, etten mistään hinnasta halua jäädä tunnelmasta paitsi. Sepolle laitoinkin viestiä että olen Lohjalla nyt sitten huoltohommissa. Lääkärin mukaan kylkiluun paraneminen kestää noin kuukauden. Bornholmin starttiin on 32 yötä. Näitä huonoja valmistautumisia on minulla ollut ennenkin, mutta nyt tuli pohjanoteeraus. Oppisikohan joskus…