Takareisi on haitannut elämää jo pari kuukautta välillä enemmän, välillä vähemmän. Kengän nauhojen solminen tuottaa usein vaikeuksia ja varsinkin autolla ajaessa kipu perskannikassa yltyy. Juoksua on tullut noin 70 km viikkotahtia ja sen olen pystynyt kohtuullisesti tekemään, vaikka oikean jalan askel tuntuukin jäävän ”vajaaksi”. Viime torstain hallitreeneissä oli Retun kanssa aiheesta puhetta ja hän oli saanut avun takareisiongelmiin kansanparantajalta. Kipujen syy oli löytynyt selästä.

Tänään kävin samaisen parantajan pakeilla. Välittömästi hän totesi alaselässä olevan fasettilukon ja sieltä löytyi myös kipupiste, vaikka en sitä itse ole tiedostanutkaan. Hän oli varsin varma diagnoosistaan ja kertoi homman hoituvan helposti. Varsinainen käsittely tapahtui istuviltaan jalat seinään tukien ja kesti vain reilut viisi minuuttia.Selkänikama kerrallaan käytiin läpi ja kädet polvia vasten työnsin vastaan. Käsittely oli lähes kivuton ja jos tästä apu löytyy - niin kuin minulle vakuutettiin - helpolla pääsee. Tosin näin pitkäaikainen vaiva voi kuulemma vaatia vielä pari uusintakäsittelyä. Tämän parantajan metodit eivät ole pelkkää kalevalaista kansanparantamista, vaan se on sekoitus monia eri oppeja, työnimeltään perskynkkää. Nyt on pari päivää annettava selän rauhoittua ja sitten voi varovasti kokeilla juoksua. Vaiva ei hänen mukaansa ole tullut juoksusta, vaan olisinko jotenkin nitkauttanut selän. Itse en ole moista huomannut, mutta tiedäpä häntä.

Tämän vuoden Spartathlon on juostu ja varsinkin lauantain lopputunneilla elettiin myös kotikatsomossa vahvasti hengessä mukana. Vuoden takaiset muistot ja tunnelmat palautuivat elävästi mieleen. Spartathlonin voittoon juoksi toistamiseen italialainen Ivan Cudin huippuajalla 22:57:40. Myös suomalaiset onnistuivat hyvin, 12:sta startanneesta kahdeksan pääsi perille Leonidaksen patsaalle. Onnittelut!

Ensi viikolla sitten Wihan tunnelmia...