Viisinkertaisella Suomi-Juoksun voittajalla Pekka Termosella lienee ollut pilke silmäkulmassa nimetessään nimikkojuoksunsa pyrähdykseksi. Pyrähtely osittain kivikkoisella vaativalla reitillä on todella haasteellista, mutta toisaalta mukavaa että aina ei juosta tasaisella asfaltilla. Muutenkin tämä on aivan omanlaisensa tapahtuma, jonka tulokset julkaistaan kuulemma vasta kuukauden päästä. Yhtään ei haitannut vaikka kilpailukeskuksena ja majoituspaikkanamme toimineesta Lakomäen Kartanosta loppui veden tulo kokonaan, sauna oli kylmä ja urheilujuoma lähes tiivistettä. Vesipumpun hajoaminen silloin kun talo on täynnä porukkaa, oli huonoa tuuria ja oikeasti se ei haitannut kun kartanon omistajapariskunta keksi korvaavia konsteja ongelman helpottamiseksi. Ja se pehmeä aamupuuro, niin hyvää en ole missään ennen syönyt.

Startti tapahtui klo 20:00 ja matkoja oli valittavissa 10 km-50 km väliltä. Reitti oli virallisesti mitattu 5 km pätkä, jota juostiin edestakaisin. Ensimmäinen kilometri oli isompaa hiekkatietä, jonka jälkeen siirryttiin mäkiselle metsätielle. Varsinainen extreme maastojuoksupätkä oli reitin puolivälissä. Startissa oli porukkaa muutamia kymmeniä, mutta illan muuttuessa yöksi, juoksijat harvenivat ja koko rahan edestä kesäyöstä nauttijoita oli vain muutama. Viidenkympin kärkimies meni reipasta kyytiä ja myös juoksun isä Pekka Termonen oli hyvässä vauhdissa.

Oma tavoitteeni oli juosta tasaisella vauhdilla hieman alle viiden tunnin loppuaika. Loppuaikatavoite täyttyi (4:52:32), mutta tasainen vauhti ei aivan onnistunut. Kympit menivät 0:57:38, 0:55:53, 0:57:08, 0:59:18 ja 1:02:35. Loppu meni jo väsymyksen puolelle, mutta tämän hetken kuntoon nähden olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Mukavaa on että kylkivamma alkaa olla jo voitettu, mutta sen sijaan vanha takareisivaiva hiukan muistuttelee. Tähän löytyi aikaisemmin lääke kuntosalilta, joten samaa konstia pitänee nytkin kokeilla.

Mukava tapahtuma ja tätä voi suositella vaikka ensimmäiseksi maratonia pitemmäksi matkakseen. Rentoa meininkiä Suomen suviyössä ja ajatkin luvataan ottaa aamukuuteen saakka. En tiedä viipyikö kukaan reitillä aamuun saakka, mutta ainakin Helena sai maratoninsa päätökseen ennen auringon nousua.